(Tehty
Keski-Uusimaa -lehden
tilaustyönä
Kalevala-päivän
kunniaksi)
Suomen
kulttuurikuningas,
Paavo
armas Arhinbacke,
mietti,
pohti ja manasi,
miten
juhlia jalosti,
-
kulttuuria suomalaista,
miten
viettää päivä pitkä,
Kalevainen
päivä pitkä,
-
päivä Lönnrotin peruja.
Näinkö
mietti miehenpuoli,
-
Suomen kulttuurikuningas?
Näin
nyt mietti miehenpuoli,
Paavo
armas Arhinbacke:
Koulussa
sain kyllikseni
vaka
vanhan viisaudesta,
Ilmarisen
ihmetöistä,
-
Lemminkäisen lemmenöistä.
Pohjan
akka on minusta,
väkäleuka,
turhan vanha,
Aino
nuori ja ihana,
-
mutta Väinölle varattu.
Kannelta
en kuulla jaksa,
itkuvirsiä
vasiten.
Kieltä
kurjaa en tajua,
-
trokeesta vähät välitän.
Äkin
siksi sinnittelen,
kauas
kaahaan Audillani,
pakoon
pörrään Väinämöistä,
karkuun
juoksen Joukahaista,
-
inhoan myös Ilmarista.
Pakoon
sutta pyrki Paavo,
kaasu
pohjassa poleksi,
-
karhu vastaansa valahti!
Joutui
miesi mittavainen,
Paavo
armas Arhinbacke
-
Savonlinnan seutuville.
Pikku,
pikku pakkasessa
korvatulpat
korvillansa,
silmäsuojat
silmillänsä,
katui
Paavo karkaamista,
vanhan
kulttuurin kumoa,
-
nautti oopperan iloista!