Iltalehden
ihmemiesi,
-
Lauri Nurmi, toimittaja,
lensi
kanssa kuuluisuuden,
demaripomon
isohkon,
-
Antti Lidtmanin ”oloisen”
Urho
Kekkosen karuille,
-
Lapin laajoille saloille!
Pääministeri
”tuleva”
-
arvon Antti, tuo demari,
liki
siltä istumalta,
-
lempo Laurin laittamana
omi
puiston Kekkoselta
heti,
oitis sen nimesi
-
Antti Ilmarin alaksi!
Kuin
paita ja paljas peppu
kaksikko
tosi komea,
-
laski laulellen latuja,
kierteli
ravintoloita,
hikoili
ylämäissä
-
lammasnahkaturkeissansa!
Hurjan
hiihtelyn lomassa
Petteri
ja Riikka Purra
sähläilyineen,
saksinensa,
kuulivat
taas kunniansa
suusta
suurehkon demarin,
-
Laurisen
lurittamana!
Kuni
Kekkosen ajalla,
yksi
puolue, porukka,
-
tällä kertaa, ei kokoomus,
tuomittiin
ikiajoiksi
kelvottomaksi,
pahaksi,
-
siis ministerittömäksi!
Runoilussa
Lauri Nurmen
oli
karski Antti herkkä,
munkki-,
kaakaokaveri,
-
ilmeisen sukulaisrakas,
kalastaja,
kiekkokarju,
tuomarinakin
jämäkkä,
kerta
kaikkiaan kyvykäs,
-
pätevä pääministeriksi,
Runoilussa
Lauri Nurmen
oli
arvon Antti Lindtman,
kuni
keisari, kuningas.
ilman
yhtä ainokaista
-
- poikkipuolista riviä!
Joku
viisaahko sanoisi,
-
josko vielä uskaltaisi:
Karhua
sä ällös nylje
-
ennen otson kaatamista!
Hunajaa
älä hamua
-
ennen herkun purkitusta!