Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs
Aivan ykskaks yllättäen
Medvedev, Venäjän karhu,
- otti turpiinsa, hävisi!
Kyseessä ei sentään ollut
niin kuin toivoit, kenties uskoit,
Dmitri Medvedev, hyväkäs,
joka vielä, toistaiseksi,
porskuttaa ihan ilosta,
- Putinin vanavedessä,
vaan siis aivan toinen herra,
- Daniil Medvedev, mokoma,
listan kakkostennistähti,
joka heikolle hävisi,
melkein vasta-alkajalle,
- ykköskierroksen kulussa!
Nuorempi jos mä olisin,
kapinoisin mä kesällä,
- elokuussa nyt etenkin,
luontorukkaa puolustaisin,
Eduskuntamme edessä
- makoilisin päivät pitkät,
Mannerheimin kulkutiellä
- istuisin mä yöt ja illat!
Ei ole ikäsi este,
tullos tänne seuraksemme,
sinä ihminen ihana,
- korkean tason kaveri!
Kyseessä ei ole todella,
- minä vannon ja vakuutan,
Kalevi Keravalainen,
vaan fiksu, soma inehmo,
vallan huipun tuntumasta,
- lehtiä jos uskominen!
Mitalitrio korea,
- Saksa, Latvia, Kanada
juhli eilen Tampereella,
-Suomen kiekkoilun Mekassa;
saavutusten kunniaksi
otti ohraista olutta
- ilon kyynelten keralla!
Samaan aikaan, syystä kyllä,
Suomen leijonaporukka,
- lammaslaumaksi sanottu,
kiristeli hampaitansa,
rikkoi mailat pirstaleiksi,
- luolaan luistimet lukitsi,
otti ohraista olutta
- surun, murheen murtamana!
Joku ilkeä julisti:
Mestareita te olitte
- laskemissa ja puheissa!
Ennen vanhaan näillä mailla,
- suloisessa Suomenmaassa
keskusta ent. maalaisliitto
oli se pirunporukka,
joka lypsi iltasella
vihon viimeiset pisarat,
rasvaisimmat maitotilkat
- omaa laariin, pois pahoilta!
Tänään paikan on perinyt,
- ottanut ihan luvatta
svenska taalande porukka,
joka lypsellä yritti
Riikalta ja Petteriltä
sopimuksen uuden, sorjan
- hallitusajan iloksi!
Taisi runtti ruåtsalainen,
- Suomen onneksi, iloksi,
vainen saada saaliiksensa
- tilkan maitoa, hapanta!
Täällä Suomen selkosilla
perustettiin äsken, taannoin,
Pekalle tukiporukka,
- yhdistys ylen ihana!
Tärkeitä ovat sakille
kulttuuri, demokratia,
Pekan pääsy päälliköksi,
- Mäntyniemen mestariksi!
Käytössä jos pyrkyreillä
stadilainen tyyli tuore,
ulos jäävät taas, pakosta,
- kehnot keskusta, kokoomus!
Jäisen kiekon jättiläiset,
- Svea-mamma, Suomi-neito,
samaan aikaan sattumalta
litistyivät lättänäksi,
- kutistuivat kirppusiksi!
Kultakiekkokamppailussa
maat nuo kaikkein mainioimmat
vajosivat vääjäämättä
- tasolle takapajulan!
Lain ei lohtua tuo maille
Loren-Käärijä -kisailu,
Tattoo, Cha Cha Cha - sanailu
- Euroviisukaksoisvoitto!
Markkinoilla, tunnetusti,
- lain ei auta itku, parku,
silti kelpo kaunottaret
- Svea-mamma, Suomi-neito,
sitä hurjin harrastavat.
- syyllisetsinnän ohessa!
Suomen naapuri, Venäjä,
on taannoin, sotatilassa,
- ikiliikkujan kekannut!
Suomen naapuri, Venäjä,
päästää miehet vankilasta
lupaamalla armahduksen,
jos he hengissä pysyvät
- Ukrainassa, rintamalla!
Josko kaatuu urho, vanki,
- tosi toiveikas toveri,
Stalinin tavoin Venäjä
oitis syytää syyttämiä
syillä täysin keksityillä
- tyrmiin, entisten sijoille!
Suomen naapuri, Venäjä,
päästää miehet vankilasta...
Prideko suvaitsevainen,
kun se äsken, julkisesti,
tyrmäsi muut, kaikki toiset,
ihmiset, isot porukat,
jotka konsaan, joskus, jossain
ovat olleet muuta mieltä
- kuin kuulu ylijumala!
Li A mieleen jää monelle
- opetusministerinä,
jonka aikana, ajalla
moni lapsi, tyttö, poika
opintiensä kulki päähän
paljoakaan oppimatta;
jopa taito laskea, lukea
- vajavaiseksi jäi heille!
Vallitessa tellustaiston
Venäjä, hyväntekijä,
sotien pelasti Puolan
orjajoukkoon joutumasta,
päätymästä suoraa päätä
- alle ankaran fasismin!
Jälkeen suuren tellustaiston
Venäjä, hyväntekijä,
loistoon nosti kurjan Puolan
- mitään siltä pyytämättä!
Nyt on tullut aika maksun,
- vaatii duuman Vee Volodin,
oitis teidän annettava
hyvitystä, korvausta
alueissa, dollareissa,
mutta torvet muistakaatte,
- ruplat eivät kelpaa meille!
Rakas veljemme Venäjä,
unohtanut sä oletko
kauhean Katynin metsän,
kataluudet kommunismin,
- pitkän orjana olomme!
Rakas veljemme Venäjä,
veikkaan, lasken, taattu tiedän,
että yhteenlaskettuna
- saamapuolella olemme!
Maksu käy vain kelpoisilla
euroilla tai dollareilla;
- ruplat eivät kelpaa meille!
”Puolueista riippumaton”
pieni, sitkeä porukka,
Eduskunnasta pudonnut,
- vasemmiston suuri tähti
ja pieni vihreä inehmo
osoittivat äsken mieltä,
jotta Sompioon tulisi
- ”pienenpieni” skeittipuisto!
Mukaan pienehkön porukan
Karkkila, punapitäjä,
- on toinen häpeätahra
universumin oloissa
- ilman skeittikumparetta!
Mitä siihen voi sanoa:
Proletaarit kunnan kahden
- yhteen liittykää äkisti!
Eipä mennyt sormi suuhun
- Keravan kykypojilla,
nurin niskoin vaikka kaatui
- aiottu asuntomessut!
Tilalle piti tuleman
- upea URF -kaksineljä,
festivaalin määrän, verran,
- freesiä rakentamista!
Kun pojista tuntui, näytti,
ettei valmistu taloja
kuin jokunen, sinne, tänne
- yhdellä heti välähti!
Hätä ei tämän näköinen,
- kikka kakkonen on tässä:
pannaan paikkaan kieltokyltit;
- seis, stop, työmaa, pääsy vain rahalla!
Ja kas oitis, tuossa tuokiossa,
kansa ryntää kaikkialta,
katsomaan rakentamista,
- puolivalmiita taloja!
Ja kas oitis, tuossa tuokiossa,
- Kerava saa mainehyödyn
tosi suuren, jättimäisen,
- kulut melkein kuitatuiksi!
Venäjä ovet lukitsi,
- kolmella munalukolla,
jotteivät isot inehmot,
- Biden, Clinton ja Obama,
milloinkaan, enää ikinä,
- päästä voi pyhälle maalle!
Kalevi Keravalainen,
- Väinämöiseksi sanottu,
tempun voisi varmaan tehdä,
- tiettävästi, toistaiseksi,
mutta tuskin on hänellä,
enää intoa, halua
- Z-maata kovin kaluta!
Totta kai kyläilijälle
sääliksi käy muutamia
- mummoja rajan takana!
Tässä neuvoni IVYlle,
tuolle pakkoyhteisölle,
- sen pienille valtioille,
joiden väitetään olevan
- itsenäisiä, peräti!
Konsa nyt Putin, Venäjä,
sotii voimalla, väellä
IVY-maassa, entisessä,
- eli tuolla Ukrainassa,
aika on sopiva, kypsä,
heittää hellät jäähyväiset
- sortomaalle mahtavalle!
Tässä taannoin, aivan äsken,
Marin, tuo Bile-Mirella,
Yankee-stadionilla
piteli palopuhetta
- kuin Puntarpää, Jussi Jurkka,
filmissä ”Punainen viiva”;
Käsi heilui, leuka louskui,
hiki tippui, silmä säihkyi,
- veri suonissa sihisi!
Kunniaksi tohtorinnan,
kotimaassa, paikan päällä,
- käsiä taputti kansa,
jopa pikkuisen kovemmin
kuni ”juoksijoiden keisarille”,
nimeltänsä Paavo Nurmi,
- sata vuotta aikaisemmin!
Kahden sankarin välissä
hiljaista on pitkään ollut
- kuin tyhjässä kuiskaamossa!
Voi sinua, kansa Suomen!
