Sairaanhoidosta
Keravan,
terkkarin eto tilasta
tämä tuskin
historiikki,
aikajärjestysasiakirja,
vaan on summa
sattumusten,
mielivaltainen vikinä,
poimimana muuttomiehen,
kehitelmä kurjan
Kermun,
- Vaka Vanhan
Vääräleuan!
Kaksikymmentäluvulla
Kervo pääsi
kauppalaksi,
- irti Tuusulan
lumosta,
lääkäreitä silloin
yksi vainen
- sekin vain
osaoloinen,
oli sentään tohtorilla
kaksi skooppia apuna,
mikro- ja stetos-
tukena,
lapsenpäästöjen
varalta
käsillä oli kätilö.
Homma, työ, oli
urakka;
päivä, ilta, yö ja
aamu
- täysin vailla
vaihtomiestä!
Vapaata oli vain
silloin,
konsa kaukana Kerava,
- varpaat järvessä,
joessa!
Hyvin pitkään
maksajana
oli kulloinen potilas,
- rikas, köyhä,
työikäinen.
Tohtori rahat keräsi,
markat rikkailta
manasi,
- köyhiltä vähän
vähemmän!
Kolmekymmentäluvulla
kiersi kehnoilla
poluilla
sisar valkoinen ja
hento
- taakkana
tuberkuloosi!
Neljäkymmentäluvulla
Keravalla keikisteli
kätilö, pari sisarta,
- hentous ei aivan
varma!
Kuusikymmentäluvulla
oli kasvu merkittävä,
oli täällä tyttäriä
- yksi kumpaakin
enemmän.
Seitsenkymmentäluvulla
tunki tänne tohtoreita
paljon entistä
enemmän,
aukeni ovi ja uksi,
- sisään ja ulos, tai
toisin!
Vähän myöhemmin
narahti
ovi, uksi tuskin
laisin,
lääkärivaje puhutti,
päivystys oli pahasta,
- tosi raskasta
monelle!
Laki konsa laadittuna
terkkarin sai myös
Kerava,
rakennuksen uljaan,
suuren,
siihen myöskin
sairaalansa,
- sekä runsaasti
väkeä.
Tästä alkaa aikamoinen
lehtileikkeiden
tarina,
auvo anti arkistojen
seitsenkolmesta lukien
aina melkein tänne
asti,
pois vain vuotta
kymmenkunta,
loppupäästä nyt
vasiten:
Ikääntyminen on
voitto,
voimavirtamme on
vanhus!
Kohta kelpo on Kerava,
terkkari liki tulossa:
Vanhus ei enää murise;
kerrankin
verovaroille,
- markoille on oiva
kohde!
Vuonna kahdeksan ja kaksi
pullisteli puutelista:
Tukossa ajanvaraus.
Lisää meille
lääkäreitä,
- jonotusta en kestä
laisin!
Lapsille oma lekuri!
Bussilla ei sinne
pääse,
- paitsi joskus
keskustasta!
Kolmen viikon venttuu
pitkä,
- lyhemmäksi siis
jonotus!
Ja kas kumma, kumma
kyllä
ilta-aikoja enemmän
tuli ykskaks
yllättäen.
Tuli ohje oivallinen:
Tauti estä ennakolta,
- vältyt pitkistä
jonoista!
Vuonna kahdeksan ja neljä
saartoi lääkäri
Keravan;
syynä
johtosääntösotku!
Tilanne tosi vakava,
josko lääkärit
lakossa,
kauas pois katoamassa!
Hakusaarto harkitusti
Keravalle voimaan
pantu!
Keravalla alkaa purku,
- käsittely
kiistaköntin.
Vuonna kahdeksan ja viisi
kunnian sai kuulla
kansa,
- potilas satikutia;
potilaista melkein
puolet
turhaan tunkee tänne
meille,
nuha, kuume tuskin
tauti,
- lääkärissä
lääkittävä!
Make piirsi
Keskarissa,
vinoili pilakuvassa:
Hyvin kuuluu
mummokulta,
paina luuri rintaa
vasten,
hengittele rauhaisasti!
Kynään tarttui herra
kiltti:
Kiitosta jopa kehua
terkkari sai
toiminnasta,
- palvelu, mitä
parasta!
Kiire aina on pahasta,
moite vieläkin
pahempi,
lääkäri vähän valitti.
Kuumekäyrä on koholla,
väki kiukkuinen
todella;
jonossa jokaisen aika
kuluu hirveän
hitaasti,
tunti tuntuu
seitsemältä,
- mitä onkin oikeasti!
Hätä ei tämän
näköinen:
Hoidossa hätätapaus,
tapaus joka ikinen!
Jonoon kuolla varmaan
saisin!
Takaisin jononumerot!
Pärstäkerroin on
pahasta!
Humalaiset muille
maille,
- äkisti eri jonoihin!
Täysi kymppi
TUUSULALLE,
jono myöskin
Järvenpäässä!
Vuonna kahdeksan ja kuusi
lääkitys on taas
tehonnut,
jonot melkeinpä
lyhyitä,
- viran uuden
ansiosta!
Kallista Keravan
hoito,
kalleinta koko
kodossa,
suloisessa Suomen
maassa,
- oma sairaala kun
ojassa!
Ohi konsa kaksi vuotta
terkkarin tulisi olla
koko kansan palvelija,
sanaeli Pekka Puska.
Vuotta kymmentä kun
juhli,
rakennus ja
henkilöstö,
Halos-Tarja
toitotteli,
avohuoltoa avitti,
Keravaa kovin ylisti:
Kelpo terkkarin osalta
esimerkki on Kerava!
Puska taasen kiivaeli,
kirosi tupakan,
rasvan!
Haasteena on
vanhushuolto,
- konsa vanhenee
väestö.
Remontti on
uhkaamassa,
- rahaa pakko on
varata.
Vuosi 1989
Finnstar-systeemi
valittu,
hinnalla tosi hyvällä,
- muutamalla
miljoonalla!
Lisää liksaa
hoitajille,
ettei Espoo
houkuttaisi,
- Vantaa liikaa
viehättäisi.
Riesana byrokratia,
jos on yhtään
uskominen
perushoitajan puhetta,
- kirjoitusta
kiivaanlaista!
Potilas on pelkkä
kiusa,
jos on yhtään
uskominen,
- sadatusta sairaan
miehen.
Outoja kipuja aivan
ilta-aikoina esillä,
vahvan lääkkeen
vaatijoita,
kärkkyjiä illat
pitkät.
Liekö huumeista halua!
Työtä tehdään
jatkuvasti,
päivät, illat yöt ja
aamut,
puolitoista
vuorokautta
väsymättä, uupumatta.
Vuosi 1990
Työ tekee hyvää
-projekti
koski myöskin
terkkaria,
- resurssipula
pelotti.
Merkityksetöntä
työmme,
väki väitti
väitöksessä.
Maanantaisin vain
varaus
muulloin turhaa on
yritys,
- pula konsa on
ajoista.
Puna sulka kun keräsi,
lahjoitteena
Leijonilta
pyörätuolin sai
Kerava.
Pitkä piina päättyy
kohta,
väestöstä vastuu
varma:
Hoito taikka oiva ohje
- kuluessa kolmen
päivän!
Hoitotiimi sai
numeron,
josta voi ajan varata,
- joka ainut
arkipäivä!
Helle kiusaa
vanhuksia:
Ohje on; juo
riittävästi!
Pekka Kettunen
kehaisi,
kuntakarju kuulutteli:
Kelpo kunta me olimme
työnantajana tykätyin!
Vuosi 1991
Eiran hylkäsi Kerava,
Peijas pomppasi
tilalle,
- alku varma aivan
kohta.
Vuosi 1993
Aluejako alettu:
keskusta, itä, SAVIO,
palvelu parempi saatu,
- ainakin siis
aatoksissa!
Päivystys on
Peijaksessa,
maanantai on
alkupäivä.
Vanhuus vailla tuskaa,
huolta,
sanoissa sekä
puheissa,
käytännössä kenties
toisin,
- armomurhasta apua!?
Vuosi 1994
Kuralla koko Kerava,
juustohöylälle on
töitä,
taikka sitten
puimurille,
- leikkuuvehkeelle
vasiten.
Valmiina on
potkulista,
lakaista saa luuta
suuri,
sossutoimi turhan
kallis:
Menköön kaksi
lääkäriä,
- hoitojohtajan
mukana!
Sadan markan
vuosimaksu
taikka sitten
rohkeimmille
viisi kymppiä per
kerta.
Vuosi 1995
Hoitolakko jo pahasta,
jono kohta kurja,
pitkä,
kuni ennen nälkävuosi.
Potkut lääkärin
pahasta,
jono senkin seurausta,
- polttopullot sentään
poissa!
Terkkarissa on
hometta,
joka toisella kutina
kurkussa sekä nenässä!
- Saviolla ei
paremmin.
Vuosi 1996
Influenssa kaataa
taasen,
kestää päiviä useita.
Potilasjonot isoja,
sietämättömän isoja,
palo lähellä on
lääkäreillä.
Alueiden purku-uhka
Keravalla on lähellä.
Peruutteli lääni
potkut,
- potkut lääkärin
peruutti.
Vuosi 1997
Ylilääkäri katosi,
- Hämeenlinnaan herran
reitti.
Tutkinta ministeriön
Keravalla on edessä,
konsa kelpo
kuntalainen,
- kyllästyi
jono-olosta.
Palvelukyky katosi,
säästöt siihen
syyllisiä.
Kansalta resepti
kelpo;
sääli ei nyt laisin
auta,
- lisämarkka
terkkarille!
Palvelu erinomaista,
kehui Keskarin lukija.
Ylilääkäri haussa,
- kaksitoista jo
jonossa!
Ruokapuute
terkkarissa,
viejinä lähiomaiset,
kainalossa lämmin
ruoka!
Sairaat heitteille
jätetty,
vanhukset liki
nälässä,
suihku, ulkoilu
uhattu!
Vuosi 1998
Väkivastuu vasta ensi
vuonna;
kaksi uutta lääkäriä,
- tarve varmaankin
olisi.
Pakko on väen
vähennys,
muuten katkea ei
kierre,
- kammottava
velkakierre.
Loppiaisena remontti;
pääovi on kohta kiinni
aina asti huhtikuuhun!
- Kulkekaa sivuovista!
Väkivastuu vasta ensi
vuonna,
remontti on turhan
pitkä,
- aikataulunsa ojassa!
Turvapalvelu tulossa,
vanhoille hälypuhelin!
Vuosi 1999
Väkivastuu alkaa
kohta,
tämän vuoden
loppupuolla,
tiimejä on silloin
kolme,
pohjoinen, itä, etelä!
Jonotus on
kohtuutonta,
- käykää itse
katsomassa!
Vuosi 2000
Väkivastuu on omittu,
palvelutaso parempi,
- jopa kiitosta on
saatu.
Sata vaihtaisi
omalekurin,
- mikä ei ole isosti.
Petiosasto pulassa,
ylikuormainen on
kurja,
tautikirjo taas
kamala,
hoitajat liki lopussa,
- kuorman alle
uupuneita.
Mutta, mutta kumma
kyllä
mummo, vaari
tyytyväinen;
oma lääkäri ihana,
pääsy lääkärin
pakeille
helpompi on muuta
maata.
Vuosi 2001
Sossujohtoon
jättitunku
kaksikymmentä peräti,
päteviä liki jokainen
- sopiva on harva
vainen?
Laihdu vasta syksyn
suussa,
Peijaksen tila
lopussa,
-varattuja kaikki
ryhmät.
Kaksi kolmesta kovasta
sitä on nyt
mielipuolta,
jotta terkkari on
kelpo,
- vastaanotto
tyydyttävä.
Lääkärilakon kuluja,
kohta maksella on
pakko,
mistä markat, keltä
pennit,
- kärsijä on
kuntalainen.
Terve puisto taas
puhutti,
idea on se ihana,
- liekö konsaan totta
turja.
Vuosi 2002
Johtolääkärit jonossa,
kaksikko äkin katosi,
- Kela, Espoo
ottajina.
Lääkäripula toi
ruuhkat!
Vuosi 2003
Omaisilta usko mennyt:
Hopeahovi pulassa,
- perushoitokin
hädässä.
Huussin tarve on
vähempi,
perushoito kun parempi
- hieman entistä
parempi.
Ajoissa reseptit
hoida,
- kesä kohta on
ovella!
Vuosi 2004
Lisäliksa Piikivelle,
suurempi kuin kelleen
muulle,
- Keltakeskari
kehaisi!
Terkkari jakaa
vähästä;
- niukkuutta ja hieman
muuta.
Illalla älä kipuile,
sunnuntaisin tautiin
tartu,
kulu konsa on isohko,
- euroja nyt
viisitoista.
Vettä taasen
lattialla,
homeongelma edessä?
Hoitajapula pahasta,
- takuuhoito
horjumassa.
Vuosi 2005
Päivystysjono on
pitkä,
mittaa joskus
perhanalla
jopa päivä taikka
kaksi!
Tuplan tuo
lisäpotilas,
lisäpennin lääkärille
päätti kelpoisa
Kerava,
- takuuhoitonsa takia!
Ja vielä loppujen
lopuksi!
Ja vielä loppujen lopuksi,
vaikka lausuja
väsyisi,
uneen kansa
uuvahtaisi,
muisto sieltä, toinen
täältä:
Kauan sitten on
havaittu;
väki vanhenee rajusti,
muisti katkeilee
karusti,
apu siksi on hyväksi,
kotihoito kohdallansa,
tosi tärkeä todella,
- jopa joskus
yksityistä!
Vanhojen koti ketale
kuollut on nyt jo
nimenä,
tilalla Carita, Alli,
Akseli, Elina, Tauno,
- palvelukodit komiat,
joita joskus
kummasteltu,
aina myöten ulkomaita:
- Rikkailleko ne
rakettu!
Hopeahovi kun valmis,
remontoitu kuntoon
kurja,
oli vuoro terkkarilla
sekä
Hoiva-Helmiinalla.
Saatiin siinä
seuraksensa
kappeli, lisätiloja,
hyvästijätölle huone.
Tilaa liikeni aluksi,
jopa muille
myytäväksi.
Kerran kauan, kauan
sitten
paraatiovi pamahti,
vakavasti tauti
tarttui;
auki, kiinni
itsestänsä,
uksi yhtenään ujelsi,
automaatti kun hajosi.
Käsisuihku suurin
määrin
kiinnosti voroja
kerran,
matkaan lähti monta
niistä
pimetessä pitkän
illan.
Lääkäripula kun
koitti,
ostopalvelu pelasti,
- kriteeriksi hiipi
hinta!
Kerran kellari pimeä
lohtua toi
työttömälle,
sängyn sai koditon
kurja;
ruoka löytyi
keittiöstä!
Finnstar konsa on
väsynyt,
tilalle piti tuleman
munkki, nunna tai
Apotti,
mutta kalliina ketale
joutui taannoin
hyljätyksi.
Ilkeästi jos sanoisin
taitaapa tätä nykyä
olla omalääkäri
ojassa,
vastuu allikon omana,
herran huomassa väestö,
mutta sitäpä en
sanaile,
ettei pillastu
porukka,
kun ei se ole ees
täysin totta!
Ja lopuksi
loppulause
Puhu paljon en
nykytilasta,
en hyvästä, en
pahasta!
Käykää itse
katsomassa,
- vapaasti tahi
pakosta,
sairaana ja
vaivaisena,
- taikka terveenä kuin pukki!