Jani uljas Uhlenius,
reilu jätkä
Järvenpäästä,
Kalevalan
kansanmiesi,
- enne jos on
synnyinpäivä
tänään juhlii
julmetusti
kera Ainon,
Väinämöisen,
- Ilmarisen,
Joukahaisen.
Janista, jos nyt
kenestä,
helppoa on
hersytellä:
Yksi miesi, virkaa
monta,
tehtävää jos
jonkinlaista;
- muusikko lie
tärkein niistä.
Reilu jätkä
Järvenpäästä,
hanuristi
harmahtava,
lauloi soitti ja
sävelsi,
sulostutti kansaa
Suomen,
- rinnassa Pro
Finlandia!
Linnaan konsa Tarjan
mieli,
aie Koiviston
Manulla,
toimi mies
takapiruna,
mistä päivän
sankarille
- kansan kiitos, tai
kirous!
Sanan säilä herran
heilui
lehdessä jos
toisessakin,
- Demarissa,
Keskarissa.
Jani, miesi
mittavainen,
läänintaidetta
levitti,
viritteli
vuosikaudet,
tuskin kanssa
tunnettujen
-
Mehukatti-mainoksien!
Teatteritantereella
olivat lähellä
miestä
Svenski, Kom ja
Kansallinen,
- ähäkutti myöskin
KUTti!
Seurasi mies
mittavainen
Helga-neidin
kylpemistä
- salaa ynnä
julkisesti,
katsasteli
kiikarilla
kaukaisia,
karkaavia,
- pilviä pakenevia,
tutki myöskin
tuopin jäljet,
jotka jätti
Rautavaara,
- koko kansan Tapsa
tuttu.
Soidinsakki
Songilossa,
Kukkokiekuu-karkeloissa,
- kuplettiväen
pidoissa,
tulivat tosi
tutuiksi
Kissa vieköön
naukujaiset,
Elo, Virtanen,
Kahila,
Lavi, Juurela,
Halonen,
- Linna, Korjus ja
Gideon!
Nuija kun ei laisin
liene,
peejii-nuija
kourassansa,
Jani uljas Uhlenius,
johtanut on
järjestöjä;
Säveltaidetoimikunta,
-Elvis ja
Musiikkiliitto.
Pakko Väinön on
kysyä,
- ihmetellä kanssa
muiden,
mitä vielä ehtii
äijä,
tänään kun on
miesi vasta
- seitsemissä
kymmenissä!