Saarijärven Paavo on nyt Oscar!

Kun ei Oscar työtä saanut,

kesätyötä kelpo saanut,

konsa herrat miestä hylki,

nurissut ei nuorukainen,

sossuluukulla löhinyt,

oman onnen Oscar otti,

meni metsään marjamaille,

otti maasta marjan, kaksi,

liki oitis homman oppi,

pani puuroon mustikoita,

toisen puolen täytti niillä,

poimi, myi, liki rikastui,

osteli datamasiinan,

pelikonsolin komean.

Tyytynyt ei Oscar siihen;

kavereilla konsa puute,

naapuri kun kortistossa,

Oscar jatkoi poimimista,

pani puuroon mustikoita,

toisen puolen täytti niillä,

ja siinä ihan sivussa,

kavereita kannusteli,

marjahommaa mainosteli:

Sossuluukku kaukaa kierrä,

elantosi hanki itse,

seppä onnesi sä ollos!

Siitä alkoi arvatenkin

Oscar Taipaleen tarina

kohti tähtiä, ja kuuta!

Konsa kuuli Sauli Suuri

Saarijärven Oscarista,

- omatoimi-Oscarista,

kesken loppuivat sanansa,

kuului armon uunna vuonna

yltäkylläinen ylistys:

Oscar on nyt oiva poika,

Saarijärven uusi Paavo;

sinä pankolla makaaja,

ota mallia hänestä,

surku-Suomi nosta suosta!