Kalevi Koskela alias Keravan Väinämöinen

perjantai 1. tammikuuta 2016

Ikävä ilotulitus!

Vähän ennen kyyneleitä,
vanhan vuoden vaihtumista
kotikaupunki Kerava
kiitosta sai myös minulta,
konsa suuri Keskuskenttä
yllensä sai jäisen peiton,
jolla oiva lasten, nuorten
päivin, illoin on pelata,
- luistella lukuisin joukoin!

Konsa koitti aattoilta,
koitti aika kyyneleiden,
itku ihmisen ilosta:
Isät, vaarit poikinensa,
järjettömät jätkäjoukot
valtasivat Keskuskentän
ihan ilman luistimia,
- sorahiekkakenkinensä!

Kepit, laukaisualustat,
savu, katku ja raketit
pilasivat jään ja mielen.

Pakko kurjan on kysyä;
olisiko paikallansa
että ennen uutta vuotta,
tämän vuoden päättymistä
jokainen keravalainen
saisi järkeä hivenen,
- täysin tyhmä ei olisi!


Jälkikirjoitus kipakka!

Uuden vuoden ensi aamun
mukavasti vietin jäällä
keräellen jäännöksiä,
raketteja mustuneita
ennen niiden jäätymistä,
lumen alle päätymistä,
luistimia en mä laisin
jalkaan saanut sattumalta!


Eläköön Kerava kelpo!

























1 kommentti: