Mistä mieleen jäi Kalevi!

Armon vuonna viisikuusi

noilla Hausjärven turuilla,

kirkon vieressä vasiten,

kansakoulun neljännellä

kymmenvuotias Kalevi,

luokan nuorin lapsukainen

eväitä sai Esteriltä,

opin oivan Auramolta.

Sitten tiensä erkanivat

- jopa vuosikymmeniksi;

Keravalla tunki toinen,

Tuusulaan taas päätyi toinen.

Kolmastoista tammikuuta

vuonna yhdeksän ja kuusi

Kalevi Keravalainen

aikamieheksi eteni,

tasan täytti tarkallensa

viisi – vuosikymmeniä.

Arvon rouva Raitalalta,

- Esteri etunimeltä,

Keravalle saapui kirje,

- tuli kortti Tuusulasta:

Olet varmaan vanha tuttu

- kansakoulumme ajalta.

Olet taajaan kirjoitellut

kelpo Keskarin sivuille.

Lehdestä näin mä kuvasi,

sinut tunnistin mä siitä!

Luuriin tarrasi Kalevi,

sopi Tusby-vierailusta,

tapasi opettajansa

- takaa vuosikymmenien!

Taasen tiensä erkanivat

- vuosiksi tosi useiksi.

Armon vuonna kuusitoista,

kolmastoista tammikuuta,

- keskellä minikemuja,

keravaisessa kodissa

kännykkä äkin kilahti,

tekstiviestiä välitti:

Känny viestinä välitti

onnittelut Esteriltä,

arvon rouva Raitalalta,

- Auramo omaa sukua!

Vaka vanha vääräleuka,

Kalevi Keravalainen

ilahtui ikihyväksi,

soitti Tuusulan turuille:

Vieläkin minua muistat!

Keravalle tänne tullos,

tule pienille pidoille,

- kahville ja piirakalle,

luo vaimoni ja poikieni

seuraksi sisarenikin!

Olethan sä onnen tuoja,

ikuinen ilonpisara!

Äkin saapui Esterini,

Orkidea-oksan antoi,

minä melkein kyynelsilmin,

kera mun opettajani,

aikaa vanhaa arvaelin,

- kiittelin tosi kivaksi!

Vähänläntä muu väkeni

katseli ”kateellisena”,

pyörein silmin ihmetteli,

mitä koulussa tapahtui,

kaukaa Hausjärvi-ajoilta

- mistä mieleen jäi Kalevi!

Yksi arvaus on tässä:

Sama kampaus on noilla;

Kalevilla, Esterillä

armon vuonna viisikuusi

- ainakin valokuvassa!