Paikalla vain pelkkä pappi

Paras pappi paikallinen

lausui tyhjälle salille:

Salaa synnyit, jälkeen synnin,

kasvoit kaupungin kaduilla,

yksin jäit, ei ystäviä.

elannon sait etsimällä,

kolusit katuojia,

elit pitkään kerjäämällä,

- viimeksi Kela-tuella.

Kun sä kuolit hyljättynä,

pääsit viimein vaivoistasi,

puettuna puhtoiseksi

- arkun valkean sijalle.

Kuului arkusta koputus,

ääni hiljainen hymisi:

Ällös pappi paikallinen

ihan turhasta valita;

olin kerran onnellinen,

konsa kohtasin rovastin,

joka lausui lempeästi:

- Sinulla on rehdit silmät!

Siitä pappi paikallinen

rukoili, ylisti, kiitti,

lausui Raamatun sanoja,

ja kappeli oli valoisa,

- kirkkaampi kuin konsaan ennen.

Yksi kyynel, pienenpieni,

siitä kieri lattialle,

papin silmästä sikisi,

vieri pitkin viemäriä,

pimeää kuin kiusa, pilkka,

- kohti merta, kirkkautta.