Kunnon
kulttuurikutina
minuun
iski tässä äsken,
vaivasi
tosi pahasti;
lukaisin
teosta kolme,
kolusin
rivi riviltä,
tavasin
sana sanalta.
Vilahteli
silmissäni
Johan
Ludvig, Väinö Linna,
Aleksis
Kivi, Runeberg,
Vänrikki,
Sotaromaani,
Stoolin
Seitsemät tarinat,
puhumatta
veljeksistä.
Konsa
ne läpi lukaisin,
olevani
luulin oiva,
kunnon,
kelpo suomalainen,
päättelin
mä pääseväni
eliitin
eto osaksi.
Näin
mä tyhmä ja typerä
kuvittelin
itsekseni,
kunnes
kuulin kurja että
lukea
minun pitäisi
teoksia
tuoreempia,
rivompia,
raaempia,
Finlandia-palkittuja.
Siinä
sillä istumalla
oitis
annoin mä periksi,
peruin
kulttuurihimoni:
Pidä
kurja kulttuurisi,
kaikki
saastaiset sanasi,
niitä
tohdi en tavata,
niillä
silmiä pilata,
niiden
anna en mä laisin
aivojani
ahdistella!
Jälkikirjoitus
kipakka:
Se
sensuroitu Tuntematon,
kauan
sitten julki tuotu,
oli
selvästi parempi
kuin
Väinön originaali,
se
Linnan Sotaromaani,
-
mistä kiitos sensorille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti