Juoppolallin loistojippo!

Arvon Alko-mannekiini

lausui, leuhki ja lupasi:

Minä pystyn ja kykenen

olemaan ihan kivasti

- tuhat päivää ryyppäämättä,

jos saan mä satatuhatta,

- sata euroa per päivä.

Arvon Alko-mannekiini

sai kuin saikin sen satatuhatta,

armolahjana akoilta,

neitsyeiltä, neitosilta,

sortin sossutanttasilta.

Arvon Alko-mannekiini

yhden päivän pinnisteli,

rynnisteli ryyppäämättä.

Konsa koitti päivä toinen,

kelpasi jo Alkon aine,

väkiviina, Koskenkorva.

Suuttui siitä sossutantta,

neitsyt ynnä neitokainen,

takaisin anoi rahoja,

pyysi, vaati ja rukoili!

Arvon Alko-mannekiini

lausui, nauroi ja totesi:

Perätysten, siitä ei puhetta!

Arvon Alko-mannekiini

lausui, nauroi ja totesi:

Pitkä on mun taisteluni,

vuosikymmenten kapina!

Ehkä päästä viikon kahden,

olen päivän ryyppäämättä,

- silloin jo kasassa kaksi!

Arvon Alko-mannekiini

lausui, nauroi ja ivasi:

Kiitos rouville rahoista,

neitsyeille, neitosille

kolikoista kiiltävistä,

ennen kaikkea komeista,

- seteleistä suurimmista!