Kivikautinen Kerava!

 

Kalevi Keravalainen,

Väinämöiseksi nimetty

Konsa päättyi jäinen kausi,

kukoisti perillä pohjan

- kivikautinen Kerava!

Jokilaakson rantamailla

Kirsi ja ”Retu Kivinen”

asustivat vuorotellen

Jaakkolassa, Kaskelassa,

- avovankilan alalla,

missä kulloinkin majaili

-saalis; hylkeitä, kaloja!

Pronssi- ja ”teräs”ajoilta

- asumukset aikalaisten

ovat vielä toistaiseksi

- teillä tietymättömillä,

mutta varmaan, arvatenkin,

Ahomaan asuinsijoilla

- joku ainakin käväisi!

Keskiaika konsa koitti,

ikivanhat ystävykset

Kervo, Sibbo riitelivät,

- vieläpä todistetusti,

pitkään raukoista rajoista

- kuin susi, varg ja vasikka!

Pienenpienen paikkakunnan,

arvon Kervoon l. Keravan,

- Yli- ja Alikyläiset,

la-, lä-loppuiset ”beverly hillssit”:

Haka-, Jurva-, Jaakko-, Olli-,

Inki-. Jäspi-. Nissi-, Heikki-

sekä fiinit Postlar, Skogster

olivat Sipoon osia,

kunnes sitten armon vuonna

yksi-kuusi-neljä-kolme

Tuusulan papit, pahaiset,

- Keravan omakseen saivat!

Entisaikojen kulussa

kahta seudun kartanoa,

- Kervo-Humleberg, Lapila,

ovat hallinneet, jalosti,

monet mahtavat inehmot;

- suvut, ylväät yhdyskunnat!

Humlebergistä pitivät

ratsumestari Berendes,

(sittemmin nimellä Stålhjelm),

von Schrowe -popula, -klaani,

”kauppias” Johan Sederholm,

Otto Nassokin, ritari,

Jaekell-suku, Jalotus,

Kervo-stad, Moring, muut jotkut!

Lapila-Gård oli omana

- vainen hetken pienenpienen.

Tiedossa on ajalta siltä

- Yrjö T, Lapilan Yrjö!

Pikaisesti, armon vuonna

yksi-kuusi-neljä-nolla,

se liitettiin, tai se liittyi,

- Humlebergin sektoriksi!

Sen osti suku Sevenin,

jonka jälkeen se ”hajosi

- palasiksi pienoisiksi”!

Sevenin suvun perästä

kartanoa kaunistivat

J Tallberg ja L Krogius,

kunnes sen omaksi osti

- Kerava-köping, tuo kuulu!

Kerava kovin kehittyi

kera rautaisten hevosten,

- kanssa katkuisten junien,

konsa saatiin raiteet, kiskot,

ensimmäisenä välille,

- Stadi ja Tavastehuussi!

Kohta nousivat kylille

tiili- ja sementtiruukit,

höyryiset olutpanimot,

- Pekka Kettusen keralla,

(toki Koff ei aivan oitis),

kumi- ja kalossiruukki,

jossa lain ”kuvaa kalossin”

ei milloin, mihinkään, tehty,

kuuluisa puu-. seppätehdas,

joka, usko taikka ällös,

- puuseppiä ei se tehnyt!

Vaan, huh, ykskaks yllättäen

kalusteita ja kaluja

Arkadia-kukkulalle,

Lohikosken, Eero Lehden

- ynnä muiden, peffan alle!

Orno pitkään toi valoa

rahvaalle ja ruhtinaille

- Suomessa ja ulkomailla!

Kerava-köping, tuo kelpo,

kovin Korsoa rakasti,

mutta ”Vantaa”, vahvempana,

(stadilainen maalaiskunta)

- sen surutta vei, varasti!

Sampola oli aluksi

Kerava-köpingin keskus,

mutta keskusta, ketale,

ylitti radan äkisti,

- länteen loikkasi idästä!

Ajan hiljaa vaihtuessa

savipolkujen sijalle

saatiin tuskalla ja työllä

- kävelykadut, kas, puusta!

Ja tulihan se lopulta;

kivinen kävelykatu

- sentään, kattamattomana!

Melko kauan, kauan sitten,

- näillä mailla, Pohjolassa,

kukoisti kuningaskunta,

- Tusby-Tuusula -niminen!

Tusbyn raukoilla rajoilla,

- syrjässä, takapihalla,

vietti ”rauhaista” eloa,

- Kerava, ”kyläpahanen”!

Sitten vuonna kaksi-neljä,

- kuni vanhassa sadussa,

heräsi ”kyläpahanen”

- kuni Ruusunen, unesta!

Oli entinen ohitse,

- alkoi arki ja aherrus!

Kulussa työn, ahkeruuden,

- satavuotisen savotan,

sivistyi Kerava, Kervo,

- kohosi jo kaupungiksi!

Kaupungiksi asti aivan

Kerava-köping kohosi

vuonna seitsemän-ja-nolla,

mikä sai sen ylpeäksi,

- sisään vatsan, pystyyn leuan!

Valokeila valtakunnan

osui kohdalle Keravan

konsa aivan alkupäässä

Jaakkola sai kontollensa

siihen asti mahtavimmat,

- kolmannet Asuntomessut!

Tänään, tässä ja nyt vuonna

- kaksi-nolla-kaksi-neljä

kaupunki, ”kyläpahanen”,

- Kerava, tosi suloinen,

juhlii pitkään, ja isosti,

- kynsilaukkaa, sen hajua,

sirkusta, ikääntymistä,

Sinkkaa ja Teatteria,

- purkutaidetta ominta,

kirkollisia veneitä,

järvetöntä kaupunkia,

- kuntaa melkein liikkuvinta,

olympiasankaria,

ja nen-loppujohtajia.

joista tiedämme me kaikki

- herrat Härkö-, Kettu-, Suomi-!

Paqvalin oli pidetty,

ja Matti-, la-loppuisena!

Ohi on nyt näillä mailla

ponnistus suloinen, pitkä,

satavuotinen savotta,

- kauppalasta kaupungiksi!

Raja railona takana,

- tulevaisuus nyt edessä,

pyrkii kaupunki kovasti

satumaaksi, Eedeniksi,

- Suomen parhaaksi alaksi!

Siihen työntävät, vetävät,

ainakin nyt toistaiseksi

- porkkanalla ja kepillä

Keravan omat epelit,

- osaajat erinomaiset:

Mari, Päivi, Erkki, Erkki,

Juhani, Pia, Elina,

Karoliina, Lauri, Liisa,

Cemal, Shamsul, H-Maria,

Samuli, Samuli, Jukka,

- Sini, Sanna, Kim ja Iiro!

Timo, Tuukka, Tuomo, Tuula,

Jüri, Airi, Harri, Harri,

Nina, Nelli, Inna, Aila,

Juha, Lahja, Anne, Pentti,

Toni, Jouni, Markku, Markku,

Säde, Milka, Terhi, Miikka,

Tero, Merja, Martti, Marja,

- Laura, Päivi ynnä Leena!

Hyvää jatkoa eloonne,

täällä kaupungin kaduilla,

- palleilla poliittisilla!

Osananne olkoon onni,

sillä, varsin tunnetusti,

tuskainen voi taival olla,

- täynnä piikkejä, okaita!

Kuiske kuuluu sieltä, täältä:

Avuksi ota Jalotus,

”Kestävän elämän liike”

joka pyrkii, vihreästi,

kohti suuntaa saasteetonta,

- yksinkertaista eloa!

Tavoite ei sentään sillä

- kivikautinen Kerava,

alkuaikojen tilanne,

- vaan ”vain” Telluksen pelastus!

Lähteet: Facebook /Keravan kaupunki / historia ja kirjoittajan muisti sekä mielikuvitus