Enkeleitä, onko heitä,
- mustia ja valkoisia,
mietti vanha Väinämöinen
- kulussa Keravan aamun!
Lapsonen, kypäräpäinen,
polki hiljaa pyörällänsä
- jalkapyöräkäytävällä!
Vieressänsä, autotiellä,
ajoi kelpo kärryllänsä
- henkilö, mies taikka nainen,
joka kääntyi pyörätielle,
- eteen pienen polkijamme!
Lapsi jarrutti rajusti,
jarru kirskui kuuluvasti,
- nurin niskoin kurja kaatui!
Punaverta vuoti kämmen,
polvi puhki, kyynel kieri,
- pystyyn lain ei lapsi päässyt!
Henkilö, mies taikka nainen,
hieman käänsi katsettansa,
- jatkoi sitten kulkuansa!
Vaka vanha Väinämöinen,
- mustan lapsen ”auttamana”
pystyyn nosti lapsukaisen,
- itkuisen ja onnettoman!
Selviätkö kouluun asti,
missä voi opettajasi,
haavat tutkia ja pestä,
- sinut ohjata Sotelle!
Lyhyt on vain matka tästä,
- selviän, avusta kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti