Unkari, voi nyt sinua,
- vanhaa arvon ystävääni,
kuinka on älysi jäässä
- mihin muistisi kadonnut!
Armon vuonna viisikuusi,
konsa kauhea Venäjä
sua neuvoi panssareilla
- ehta tielle entiselle,
pakotti ihan väkisin
- taas sosialistiseksi,
minä pieni koululainen,
kymmenvuotias ipana,
koululaisena keräsin
paperia päivän pitkän,
- nälkää ettet sä näkisi!
Nyt sä taasen heilastelet
- kanssa valtavan Venäjän,
unohdat demokratian,
- arvot läntiset, likeiset!
Pakko on tänään kysyä,
turhaanko minä keräsin,
- turhaanko sua avustin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti