Pian, tuossa tuokiossa,
pohjoisessa Suomenmaassa,
koittava on varmuudella
- lopun alku keskustalle,
josko ei parane tahti
- myötämielipuolueella!
Yksi tähti, Kanki-Antti,
- ainut mestariosaaja,
kesää tee ei puolueelle,
- kun muut aina vain munivat!
Elely, olo, makoilu
- vihervankilan tiloissa,
turmion tuo puolueelle,
- nälkävuodet Suomenmaalle!
Puolue ei suosta nouse,
syvemmälle vaipuu vainen,
jos ei kunniaa saa turve,
palaa taasen tärkeäksi,
- kasvumaille, voimaloihin!
Puolue ei suosta nouse,
syvemmälle vaipuu vainen,
talonpoika jos ei taasen
- rahaa, kunniaa, saa työstä!
Puolue ei suosta nouse,
vaipuu loppujen lopuksi
- kynnys-, lattiamatoksi,
jos ei tahti täysin muutu,
viherinto maasta poistu,
kunniaan palaa pitäjät,
jos ei jostain ullakolta
- löydy taas ote isännän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti