Nuori nainen, pieni poika,
lampi Ollilan isännän,
- sorsapoikue nälässä!
Aamutuimaan lenkillänsä
paikalla myös huilaamassa
- Kalevi Keravalainen!
Poika syötti innoissansa
koko suurta poikuetta,
- leipää sai hän äidiltänsä!
Waldemar, tuo poika pieni,
tarjosi murua leivän;
- syötä sorsia sinäkin!
Anomatta, pyytämättä
palasen sai Väinämöinen,
- Kalevi Keravalainen!
Lahjan saaja, vanha miesi,
syötti sorsia kädestä,
- opin antoi lapsoselle!
Waldemar heti yritti,
nälkäinen tuli lähelle,
- raukka kai vähän jänisti!
Hädissänsä nuori herra
heitti leivän kauemmaksi,
- sorsien jaettavaksi!
Konsa leipä loppuun syöty,
oli joukko onnessansa,
- jokaisella täynnä vatsa!
Poika päiväni pelasti
täysin, ja lopullisesti;
- koiraani saat rapsutella!
Minä äitiä ylistin;
hyvin on Tuo kasvatettu,
omastansa antoi paljon,
- pyytämättä, neuvomatta!
Nimet muutettu osaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti