Hänhän lähti aivan itse,
- sanoi itsensä mies irti,
heitti herra jäähyväiset,
- virallensa korkealle,
mitä siinä möllötätte,
kieroon katsotte minua,
- te, te torvet toimittajat,
Mirella Marin ärähti,
- puolusti omaa tekoa!
Demariväki, vasurit,
- vitivihreiden keralla,
kehui suurta johtajaansa,
maahan asti painoi otsan,
- suuta antoi sammaleelle!
Poroporvari parahin
katsoi vierestä menoa,
kysyi sitten työläisiltä,
- viherpolvipoikasilta,
kuinka laitanne olisi,
josko joskus tehtaallanne
- kauhea kapitalisti
pakottaisi jonkun teistä
jättämään eropaperit,
- viatonna, syyttömänä!
Tiedän, että silloin, oitis,
pysähtyisi tehdas, laitos,
- yleislakko häämöttäisi!
Olet äijä oikeassa,
mutta se on toinen juttu,
- kokonaan eri asia,
Mirella on ruhtinaamme,
mestarimme, messiaamme,
- ei mikään kapitalisti!
Ainakaan nyt toistaiseksi,
- poroporvari piruili!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti