Konsa viimeinen ritari
lepää mullassa, povessa,
- isänmaansa, kalliin, oivan,
kohta poissa kun on veljet,
viimeisetkin vartijamme,
- suoraselkäsuomalaiset,
ohitettu kun on viimein,
karkotettu kauas poies,
- kulta-aika taistolainen,
jolloin toinen laita, Suomi,
kovin pilkkasi, ivasi,
isänmaan pelastajia;
”Mitäs te menitte sinne,
kärsikää omat kipunne,
- vaivat ruumiin, hengen, sielun”,
eikö aika jo olisi
monen inha irvailijan
pyytää anteeksi, katua,
jättää taakse juoksuhaudat,
- aatteet, arvot vieraat, vanhat,
olla aito suomalainen,
eikä naapurin lakeija,
- pelkkä kurja käskyläinen,
hylätä lopullisesti
- Isä armas Aurinkoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti