Kaksitoista pitkää vuotta,
- pitkää kuin on nälkävuosi,
kesti Väinön ponnistelu,
- Kalevan-mitan kisailu;
runon päivässä rykäisin,
- joskus joutava enemmin!
Selän taakse katsottuna
oli aika kieltämättä
- lyhempi minihametta!
Oli aika antoisampi
- kuni Ollin oppivuodet,
kansa-, keski-, oppikoulu,
- Helsingin yliopisto!
Politiikka tunki päälle;
tuttavikseni tulivat
Manut, Urkit ja Mirellat,
,kaikenkarvakommunistit,
- porsaat pahnanpohjimmaiset!
Joskus pilkahti esille
pienen pieni onnenhetki,
- ikuinen ilosanoma!
Lohdutussana lopuksi,
sinulle, joka et päässyt,
- aiheeksi, koko runoksi;
kyllin et esillä ollut
et hyvässä, et pahassa,
ehkä syytä sun olisi
Mirellasta ottaa oppi,
- parantaa ”pahat” tapasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti