Hätä ei lue lakia 4!

Mirella Marin ei usko,

että voimassa on vielä

vanha kuuluisa sanonta;

- Hätä ei lue lakia!

Arvon Sauli suuren Suuri

- äsken keskellä Koronan

tosissansa tyrkytteli

- vahvan johdon puuttuessa,

nyrkkiä, joka todella,

selvästi sanoisi, että,

pelleily on aivan pakko

- päättää tällä istumalla!

Nyt on jonkun johdettava

- tässä suuressa hädässä,

maata pientä ja poloista

nyrkillä tosi kovalla,

- lain ei lämpökämmenellä!

Suuttui siitä aika lailla

- Mirella Marin, demari,

suolsi suusta suoraa päätä;

Perustuslaki ei salli,

eikä valtiopykälä,

- moista tyhmää tempausta!

Muistanut ei nuori nainen,

Mirella Marin, demari,

että jos osaa ei itse,

- matkia voi nyt Rytiä,

joka varsin tunnetusti

pätevälle antoi johdon,

- Mannerheimille sen siirsi!

Jälkikirjoitus kipakka!

Konsa uutinen esillä,

- Lauri Nurmen loistoskuuppi,

kiistan kiisti kumpainenkin,

- sanoilla ihan samoilla!

Saamme nähdä kenties joskus,

- vuosikymmenten perästä,

mikä totta, mi valetta;

- vertaa Mainila-tapaus!

Jälkikirjoitus jämäkkä!

Kului vainen päivää puoli,

konsa kuuli kansakunta;

sovinnossa käytiin kiista,

ihan Yy-Yy-Aa-tavalla,

- taskuun pantiin rautanyrkki!

Jälkikirjoitus topakka!

Konsa taasen vaihtui päivä,

Mirella Marin, demari,

suuta mursi, ja vinoili,

minua ei määrä miesi,

presidentti vaikka oisi,

keksi nyrkin aivan itse,

”jälkihoitoon” sen nimesi,

vaikka kasvussa korona

- huippu kaukana edessä!

Hiljaa istui Sauli Suuri,

istui, vienosti hymyili;

tahtoni sain mä lävitse,

- viisastui Marin, lopulta!