Mirella
Marin ei usko,
että
voimassa on vielä
vanha
kuuluisa sanonta;
-
Hätä ei lue lakia!
Arvon
Sauli suuren Suuri
-
äsken keskellä Koronan
tosissansa
tyrkytteli
-
vahvan johdon puuttuessa,
nyrkkiä,
joka todella,
selvästi
sanoisi, että,
pelleily
on aivan pakko
-
päättää tällä istumalla!
Nyt
on jonkun johdettava
-
tässä suuressa hädässä,
maata
pientä ja poloista
nyrkillä
tosi kovalla,
-
lain ei lämpökämmenellä!
Suuttui
siitä aika lailla
-
Mirella Marin, demari,
suolsi
suusta suoraa päätä;
Perustuslaki
ei salli,
eikä
valtiopykälä,
-
moista tyhmää tempausta!
Muistanut
ei nuori nainen,
Mirella
Marin, demari,
että
jos osaa ei itse,
-
matkia voi nyt Rytiä,
joka
varsin tunnetusti
pätevälle
antoi johdon,
-
Mannerheimille sen siirsi!
Jälkikirjoitus
kipakka!
Konsa
uutinen esillä,
-
Lauri Nurmen loistoskuuppi,
kiistan
kiisti kumpainenkin,
-
sanoilla ihan samoilla!
Saamme
nähdä kenties joskus,
-
vuosikymmenten perästä,
mikä
totta, mi valetta;
-
vertaa Mainila-tapaus!
Jälkikirjoitus
jämäkkä!
Kului
vainen päivää puoli,
konsa
kuuli kansakunta;
sovinnossa
käytiin kiista,
ihan
Yy-Yy-Aa-tavalla,
-
taskuun pantiin rautanyrkki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti