Vassarin vihapuhetta!

Missä kohtaa viisi, kuusi

vanhaa, kelpo vassaria,

- taikka nuorta, ja vihaista,

siellä kuullaan sirkeätä,

punaista vihapuhetta,

kilttiä kuin virsilaulu,

- enkelkuorojen ylistys!

Tässä malliksi monelle

pari värssyä parasta,

jotka on lähes likimain

sanasta sanaan otettu,

taistolauluista rajattu,

- sieltä päästä kilteimmästä!

Sorron yöstä nouskaa orjat,

alas lyökää valta vanha,

rinta rinnan rynnätkäämme,

- ja ryskyin murtuu pakkovalta!

Vaikeroit jos tuskissasi,

papit oitis ilkkumassa:

Kärsi kurja kurjuuttasi,

kuoltuasi saat sä kruunun,

saat sen taivaan tietämiltä!

Vaan kuin korpit haaskoiltansa

- papit kerran karkotamme.

Se ken maasta hyisen hallan

ylös nosti tehdasvallan,

orja on hän maassa Suomen,

- tuoton korjaa hältä herrat!

Siksi tällä istumalla

nosta pääsi köyhä kansa,

veli, tempaa kostonsäilä,

sortajaa käy kohti sitten,

sortajasi kahleet murra,

käy alle lipun punaisen,

- niin me kerran kostaa voimme!

Nouse kansa, työläiskansa,

katko kahleet, särje ansa!

Nosta pääsi, pystypäisnä,

käy nyt vastaan sortajaasi!

Sortajaan nyt iskekäämme,

- alistua sen on pakko!

Kerran vielä, köyhä kansa,

viime taistoon ryhtykäämme:

Sorron yöstä nouskaa orjat,

alas lyökää valta vanha,

rinta rinnan rynnätkäämme,

- ja ryskyin murtuu pakkovalta!