Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Simo-Pekka Sorkkarauta

Pihvi kun oli taas kuiva,
hillo puuttui pannarista,
- teevee täynnä uusintoja,
Simo-Pekka Sorkkarauta
mietti hiljaa mielessänsä,
miten hylkäisi Keravan,
- karkaisi pois vankilasta.

Keravanjoki kun siinsi,
- takaa ristikon vilahti,
äkin äijällä välähti:
Minä ryhdyn maisteriksi,
- intomieliuimariksi!

Vähän johto ihmetteli,
väki pitkään päätä puisti,
konsa vanha laiskajaakko,
Simo-Pekka Sorkkarauta,
aina aamuin, iltasella,
viihtyi altaalla, vedessä,
- kroolasi sisäpihalla.

Simo treenasi, odotti,
vuotti aikaa oivallista;
viimein päivänä eräänä
alkoi muurin ulkopuolla
perinteinen pallomatsi
vangit-vartijat -välillä.

Tuli sitten tuomioksi
rankkari Simon hyväksi;
kaukaa miesi vauhdin otti,
katsoi missä maalivahti
seisoi heikkohermoisena,
suunnan vaihtoi vastaiseksi,
- Keravanjokea kohti!

Hetkeäkään empimättä
Simo-Pekka Sorkkarauta
heitti syrjään vaatteet vangin,
- urho ryhtyi uimariksi,
hetkessä ojan ylitti,
- kepitti Keravanjoen!

Vastarannalla valitti
kaksi vartijaa vihaista,
- puhkui henkihieverissä:
Miksemme me viisaat miehet,
vartijat hyväosaiset,
ryhtyneet myös maistereiksi,
tajunneet eto tekoa,
- sankarin syvintä syytä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti