oli muuri ympärillä,
ja jalassa rautapallo,
– kymmenkiloinen murikka.
Ennen
vanhaan vankilassa
vasten
lattiaa kivistä
oli
alla olkipatja,
– sentin
paksuinen pötykkä.
Nyt
on kaikki täysin toisin,
muotia
on jalkapanta,
joka
on kuni koriste,
– kovan karjun naurunaihe.
Nyt
on kaikki täysin toisin
patjan
korvaa kulmasohva,
joka
metrin paksuisena
– lähde
on ikikipujen.
Nyt
on kaikki täysin toisin,
konsa
vartija on poissa
käskijänä
vaanii vaimo
– akka
tiukka, tuittupäinen.
Perätysten
päivää kahta,
kestä
en kotioloissa
roskasangon
tyhjennystä,
– akan
armaan räksytystä.
Kakola
palaa takaisin,
varaa
paikka myös minulle,
linna
olkoon taas kotini,
–
turvapaikka
vanhan vangin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti