Utajärven uusi nousu!

Utajärvi ihmetteli,

mietti tunnin, pohti päivän,

koko vuoden voivotteli,

miten tulla tunnetuksi,

koko Telluksen mitassa,

– universumin osalta.

Utajärvi ihmetteli,

mietti tunnin, pohti päivän,

koko vuoden voivotteli,

mistä kilpa keksimätön,

mikä miehille lajiksi,

– akoille iki-iloksi.

Utajärvi ihmetteli,

mietti tunnin, pohti päivän,

koko vuoden voivotteli,

mistä löytyy kelpo kilpa,

jonka taitaa joutavainen,

ministeri, mielipuoli,

viherveikko, sossutantta,

hempukka ja hienohelma,,

raataja työn raskaimmankin,

– inehmo joka ikinen.

Sitten muuan raavas miesi,

– liekö Seppo Ilmarinen,

takoja iänikuinen,

tunsi kerran kutsumusta,

– tarvetta tavanomaista,

ja sehän oli jo siinä,

laji uusi autuainen,

– ennen pieruksi sanottu.

Nyt ei puuttunut kuin putki,

millä mittailla töräys,

– pierun vahvuus ja voima,

Seppo senkin suunnitteli,

– koosti kierrätyskamasta.

Luvassa myös luultavasti,

palkintona parhaimmalle,

tietysti ja tiettävästi,

vuoden purkit sitä parasta,

– hernerokkaa herkullista!