Oi sinä Kerava, Kervo,
satavuotinen savotta
- uuvuttanut ei sinua,
joka aamu pystyyn pääset,
- aloitat taas ahkeroinnin,
ilman keppiä sä liikut,
et kontaten, vaan kävellen,
- jopa joskus juoksemalla
kuin Viren tai Paavo Nurmi,
- lailla Volmarin, Olavin!
Oi sinä Kerava, Kervo,
vastakaan älä makoile,
- uuninpankolla uneksi,
vaan tee työtä ja kävele,
olkoon vastakin, alati,
- tavoitteesi taivonranta,
mutta aina järkevästi,
- eikä uhmaten, ikinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti