Hyvin kauan, kauan sitten,
- näillä mailla, Pohjolassa,
kukoisti kuningaskunta,
- Tusby, Tuusula -niminen!
Tusbyn raukoilla rajoilla
- syrjässä, takapihalla,
uinui rauhaista eloa
- Kerava, kyläpahanen!
Vuosikymmenet useat
- vietti se, mukaan tarinan,
alla jään, lumisen hangen,
- kesäkuun juhannusjuhlat!
Sitten, vuonna kaksineljä,
- kuni vanhassa sadussa,
heräsi kyläpomonen
- kuni Ruusunen unesta!
Ärähti kyläpomonen;
- Nyt on velttous ohitse,
alkaa arkinen aherrus,
- itsenäisiä olemme!
Melkeinpä samalla siinä
- tapahtui ihana muutos;
suli jää, luminen hanki,
- vihersi kovin Kerava!
Kulussa työn, ahkeruuden,
- satavuotisen savotan,
sivistyi Kerava, Kervo,
- kohosi jo kaupungiksi!
Ihanaa oloa yksin
- kesti pitkään, kauan, kauan,
dekadeissa kymmenkunta,
- kunnes sitten, yllättäen…!
...Keksittiin Sote, sekava,
jossa Vantaa, vahvempana,
määrää ”mielivaltaisesti”
- koska sairastaa Kerava!
Tarinoitsija sanoisi;
- Pakoon sutta kun pyritte,
pahempi paha, siis karhu,
- vastaan änkesi äkisti!
Saapa nähdä sattumoisin,
- uinuuko Kerava, Kervo
taasen pitkään Ruusus-unta
- alla jään, lumisen hangen...!
...Mukaan toivon, järkisyiden,
- tuskin sentään, entislailla,
taasen, vuosikymmeniä,
- sataa vuotta, kumminkana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti