Armon vuonna kaksikaksi,
konsa naapuri Venäjä
- Ukraina-sodan aloitti,
päätti Suomi, rohkeasti,
- turvallisuutensa vuoksi,
pyrkiä Naton osaksi,
jäseneksi jäätäväksi,
- tarmokkaaksi toimijaksi!
Tässä työssä, tehtävässä,
puolustusministerille,
- arvon Antti Kaikkoselle
kertyi hirmusti hikeä,
(onneksi ei sentään verta)
- yli yhden urhon, miehen!
Hanna, puoluetoveri,
apuun riensi raatajalle:
Olut tuokoon helpotusta,
- raskaan päiväsi menoihin!
Sopivasti, sattuvasti
löytyi tuotteeksi tutulle
- olutta Olaf Brewingin!
Tölkin muistaa, mies jokainen,
sanaleikistä somasta;
- ”Otan” ja ”Nato”-logosta!
Ajatteli arvon Antti:
Otanpa Nato-olutta,
vasta kun on reitti selvä,
- tulevaisuus turvattuna,
eikä koskaan Suomi-neito,
- maamme, yksin maailmassa!
Pitkään kesti taisto tuima;
vasta vuoden vaihduttua,
maaliskuussa kaksikolme,
vastarannan kiisket ”sorjat”,
Unkari ja Turkki, viimein,
- päästivät pulasta Antin!
Viime päivä maaliskuuta
oli tuo iloinen päivä,
- päivä onnen, tuoreen turvan:
Nyt otan minä olutta,
- Natoa Otan isosti,
koko tölkin taltioidun,
- riemuitsi väsynyt miesi!
Konsa tölkki tyhjennetty,
- kielellä makoisa tuntu,
tajusi mies, mieluisasti;
vielä ei ohitse ollut
- päiväys ”parasta ennen”!
Se kas onkin, ”sattumalta”,
tänään, päivänä mun, Suomen,
- eikä yhtään aikaisemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti