Tässä taannoin, aivan äsken,
Marin, tuo Bile-Mirella,
Yankee-stadionilla
piteli palopuhetta
- kuin Puntarpää, Jussi Jurkka,
filmissä ”Punainen viiva”;
Käsi heilui, leuka louskui,
hiki tippui, silmä säihkyi,
- veri suonissa sihisi!
Kunniaksi tohtorinnan,
kotimaassa, paikan päällä,
- käsiä taputti kansa,
jopa pikkuisen kovemmin
kuni ”juoksijoiden keisarille”,
nimeltänsä Paavo Nurmi,
- sata vuotta aikaisemmin!
Kahden sankarin välissä
hiljaista on pitkään ollut
- kuin tyhjässä kuiskaamossa!
Voi sinua, kansa Suomen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti