Konsa suuri suosikkini,
”herra Sunnuntai-Hesari”,
(Jaakko) Lyyti(nen), skrivasi
karmean tositarinan
- rajalta Itäisen Saksan,
piti mun ihan pakosta
- vääntää se Kalevalaksi!
Kuusikymmentäluvulla,
elokuussa, perjantaina
Helmut ja Peter parina
työnsä jättävät tylysti,
nuorten suuntana on muuri
urheasti kulkee juoksu,
- piikkilanka lain ei estä!
Vielä ei ohitse vaara,
pahin on edessä vasta:
kuolon kaistale kamala,
- ampuma-alaa isosti!
Tulta (selkään ja) munille,
- kuuluu karmiva komento!
Helmut kiipeää ylitse,
muuri ei pidätä häntä
- koittaa vihdoinkin vapaus!
Peter pääsee viereen muurin,
mutta ei ylitse, verta,
- todella paha osuma!
Hilfe, help, apua, oitis;
ei auta itä, ei länsi,
- arkajalkoja molemmat!
Peter ei enää valita,
- ano armoa, apua!
Iso upseeri idästä:
- Kantakaa pois kansalainen!
Savuverho suojanansa
- Dee-Dee-äRrä korjaa kurjan,
kanto tehdään käskettynä,
- väline ei kultatuoli!
Rohkein on valokuvaaja,
otos on tosi upea;
- rajavartijat ja ruumis!
Loppuun suuri suosikkini,
”herra Sunnuntai-Hesari”,
(Jaakko) Lyyti(nen), skrivasi:
Joka päivä Ukrainassa
viaton siviiliparka,
Peter, kohtaa kuolon kurjan,
- me vain vieressä virumme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti