Ystäviä ei minulla,
- ei ees yhtä ainoata,
yksikseni istuskelen
Kremlin muurien sisällä,
- pomminvarmoilla sijoilla;
miksi ryhdyin ruhtinaaksi,
- miksi tsaariksi halusin,
miksi miljardit keräsin,
palatseja tein, rakensin,
- veneitä vesille laskin!
Onnellisempi olisin,
- ilman kruunua, sotia;
eläkkeelle ehdittyä
Saulin kanssa soutelisin
- vanhan Viipurin vesillä,
Taka-Töölön kallioilla
Tarjan kanssa katselisin
- taivaan tähtiä ja kuuta!
Nyt on mun, sota-ajalla,
pakko pitkään jaaritella
kera Valkoisen Venäjän,
- kanssa Pohjoisen Korean,
kera Kiinan keskustella
- Mustan Afrikan suruista!
Zelenskyi, sua kadehdin;
kaikkialla maailmassa
- kavereita on sinulla,
ylen määrin ystäviä
- koko Telluksen alalla!
Eikö vaihdeta osia;
maksan mieluusti sinulle
- ruplia välirahaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti