Rannalla ”erämaajärven”,
- mailla Ollilan isännän,
minä aamulla kävelin,
- valkovuokkoa kuvasin!
Katseeni kohotin maasta,
- jotain valkoista vilahti
tuolla puolen pikkulammen;
- kaula kaareva, ja pitkä!
Mahalleni mä asetuin,
ryömin hiljaa, hissukseni
kuni Intissä alokas,
- kasteesta välittämättä!
Mukana oli minulla
pelkästään älypuhelin,
jolla ilman jää otosta,
- josko ei lähelle pääse!
Läpimärkänä matelin,
pysähdellen silloin tällöin;
oli onnea minulla
-kohde ei mua havainnut!
Enää metrejä vain viisi;
siinä joutsen uiskenteli,
minua lain pelkäämättä,
- kovin vaikutti kesyltä!
Kännykän otin käteeni,
mahallani hiljaa maaten
painoin nappia hitaasti,
- räpsäys, kuva, ihana!
Kuului sitten askeleita,
nainen vierestä tokaisi,
mitä mies makailet siinä,
- puuta on tuo lintu, joutsen!
Anteeksi keravalaiset,
kertonut en mä totuutta
märkänä, nolostuneena
- panin kiertämään vahingon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti