Mirellan kotipitäjä,
Tampere, sen seurakunta,
- yhtymä ylitse muiden,
aikoi vielä aivan äsken
- keralla Elokapinan,
kokoontua ääreen arkun,
jonne ihminen jokainen,
voisi laskea käpynsä,
- käpynsä lahon ja kuivan,
(ei sentään keravalaista)
muistoksi uhanalaisen,
- sukupuuttokasvikunnan!
Puinen arkku, täyttyneenä,
piti kirkkoon kannettaman;
surusaaton seuraamana
- jätettämän alttarille,
ilmastosurun ajaksi,
- pitimiksi pitkän messun!
Oitis konsa ”arvon” aatos
saarnastuolista sikisi,
- kiiri melkein kaikkialle,
nousi kirkossa kapina,
(Kalevankankaan veroinen)
kaatui siltä istumalta
- nurin niskoin aatos, arkku!
Jäljelle jäi pelkkä messu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti