Rustaus numero yksi:
Kirkkoherra kun on kehno!
Tasa-arvotantereella,
- feminismin vallitessa,
kirkkoherra kun on kehno,
- titteli liki kamala,
kutsuttakoon kurjaa sitten
piruuttaan ylipapiksi,
alaisiaan arvokkaita
- vaikka kirjanoppineiksi!
Rustaus numero kaksi:
Mikä kauhea kapina!
Mikä kauhea kapina
nousi äsken Helsingissä,
konsa kelju Hoo-äS-äLlä,
aikoi nostaa pikkiriikin
pienen pientä rangaistusta,
sellaiselle henkilölle,
- köyhälle, kurittomalle,
joka matkustaa liputta
- kerran, taikka toistuvasti!
Köyhän kansan nuoleksija,
- vihervassaridemari,
oli äänessä isosti,
tajunnut ei hieno herra,
että saattaa sankarinsa
liputta ajaa monesti,
- siis ennen käryämistä,
sekä kas, myös sen perästä,
josko seuraamus on nolla,
- ainakin sitä lähellä!
Rustaus numero kolme:
Lukutaito, kaunokirja!
Lukutaito, kaunokirja
lienevät ihan äkisti,
tänään, taikka ensi vuonna,
- boomerikamaa noloa!
Ken viitsii avata kirjan;
sen voi kuulla korvillansa
- kotisohvalla makoillen,
taikka nähdä silmillänsä
olohuoneen töllöstänsä
- lyhennettynä pirusti!
Rustaus numero neljä:
Lukematta varmaan jäävät!
Hetkenä minä tahansa,
Sydänmuuri, Veljelleni,
Stadin Vippi-ihmisiä,
Sinun, Margot, Holly, Kirnu,
Vaimoni ja muita…,
Kanjoni ja Kauan sitten…
Rustaus numero viisi:
Toveria ei jätetä!
Toimittajaa konsa kolme
syytteen sai Suomenmaassa
salaisuuden kerronnasta,
- turvatiedon julkaisusta,
oitis suu ihan avoinna
toveri, veli jokainen,
jokaisessa viestimessä
toisti termit nuo suloiset;
- sensuuri, sananvapaus!
Tässä muutama toveri:
IPI, Niemi, Journalistiliitto!
Rustaus numero kuusi:
Niinistön koronatesti!
Ennen kuin mies, Suomen Sauli,
puheille Putinin pääsi,
piti herra testattaman
- varalta Koronataudin!
Eipä ollut, ”kumma kyllä”,
luottamus nyt suuren suuri,
toisin kuin unohdetussa,
aikakautensa ilossa,
- Luottamus-elokuvassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti