Kamala runokimara!

Rustaus numero yksi:

Kirkkoherra kun on kehno!

Tasa-arvotantereella,

- feminismin vallitessa,

kirkkoherra kun on kehno,

- titteli liki kamala,

kutsuttakoon kurjaa sitten

piruuttaan ylipapiksi,

alaisiaan arvokkaita

- vaikka kirjanoppineiksi!

Rustaus numero kaksi:

Mikä kauhea kapina!

Mikä kauhea kapina

nousi äsken Helsingissä,

konsa kelju Hoo-äS-äLlä,

aikoi nostaa pikkiriikin

pienen pientä rangaistusta,

sellaiselle henkilölle,

- köyhälle, kurittomalle,

joka matkustaa liputta

- kerran, taikka toistuvasti!

Köyhän kansan nuoleksija,

- vihervassaridemari,

oli äänessä isosti,

tajunnut ei hieno herra,

että saattaa sankarinsa

liputta ajaa monesti,

- siis ennen käryämistä,

sekä kas, myös sen perästä,

josko seuraamus on nolla,

- ainakin sitä lähellä!

Rustaus numero kolme:

Lukutaito, kaunokirja!

Lukutaito, kaunokirja

lienevät ihan äkisti,

tänään, taikka ensi vuonna,

- boomerikamaa noloa!

Ken viitsii avata kirjan;

sen voi kuulla korvillansa

- kotisohvalla makoillen,

taikka nähdä silmillänsä

olohuoneen töllöstänsä

- lyhennettynä pirusti!

Rustaus numero neljä:

Lukematta varmaan jäävät!

Hetkenä minä tahansa,

Sydänmuuri, Veljelleni,

Stadin Vippi-ihmisiä,

Sinun, Margot, Holly, Kirnu,

Vaimoni ja muita…,

Kanjoni ja Kauan sitten…

Rustaus numero viisi:

Toveria ei jätetä!

Toimittajaa konsa kolme

syytteen sai Suomenmaassa

salaisuuden kerronnasta,

- turvatiedon julkaisusta,

oitis suu ihan avoinna

toveri, veli jokainen,

jokaisessa viestimessä

toisti termit nuo suloiset;

- sensuuri, sananvapaus!

Tässä muutama toveri:

IPI, Niemi, Journalistiliitto!

Rustaus numero kuusi:

Niinistön koronatesti!

Ennen kuin mies, Suomen Sauli,

puheille Putinin pääsi,

piti herra testattaman

- varalta Koronataudin!

Eipä ollut, ”kumma kyllä”,

luottamus nyt suuren suuri,

toisin kuin unohdetussa,

aikakautensa ilossa,

- Luottamus-elokuvassa!