Minä mies liki mitätön,
Kalevi Keravalainen,
- Väinämöiseksi nimetty,
tänään istun, ihmettelen,
mistä ihmeestä mokomat,
- herrat Kärki, Rautavaara,
osasivat aikanansa
tehdä laulun liikuttavan,
joka käy kuin silmään nyrkki
- Mirella Marin -menossa!
Aiheen varmaan arvasitkin,
kyse on nyt laulelmasta
- reissumiehestä, repusta!
Piirun verran väännettynä,
Kalevaksi käännettynä,
- kuuluu laulu näin, likimain!
Kaulassansa kaunoisessa
- korunsa kalevalainen,
Mirella Marin, demari,
matkaa maita mantereita,
- Koronan sen salliessa,
pystyyn, vaakaan, pitkin, poikin,
- selässänsä uusi reppu,
jonka ”tuttava” tekaisi
huolella ja hintavasti,
- aidosta eläinnahasta!
Reissunaiselle on reppu
varmaan varsin vanha tuttu,
mutta uskallan sanoa;
Voguessa harvoin nähty,
- selässä ministerien!
Vaatimaton varreltansa
oli ennen kantajansa,
nyt on laulun matkaajalla
ryntäät, ryhti, pääosassa;
vaihtunut myös vallan myötä
- sarkahousut leggingseihin!
Korona kun on kulussa,
painaa naista velka, huoli,
- nahkareppu kaksin verroin!
Nahkareppu kestää haukut;
paran on se puolustaja,
jopa joskus syyttäjänsä,
mutta vailla kieroutta,
- poliittista ohjausta!
Tyhmä saattaisi kysyä,
mitä reppu tuo sisälsi,
- ostettaessa omasi,
kun se päätyi pääomaksi,
- peliksi poliittiseksi,
euroilla ikiomilla
nähtäväksi kaiken kansan,
Telluksen kehuttavaksi,
malliksi joka ikisen
- köyhän, rikkaan, raavaan naisen!
Mutta se on toinen juttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti