Kalevi Koskela, Kerava 100 lähettiläs

torstai 9. syyskuuta 2021

Keravan imago, brändi!

Pieni, suurehko Kerava

konsultteja käyttämällä

- pohtii suurella rahalla

taikka lehtien sivuilla

- liki ihka ilmaiseksi,

ollako vai eikö olla

kaltaistensa keskuudessa

- mahtava ja suuren suuri,

vaiko säilyä samana,

- pysyä käpykylänä!


Jukka Nissinen kun äsken

suunsa rohkeni avata,

kynällänsä kirjoitella,

- ”kehua” kotikyläänsä,

ja sen uudelleen nimetä,

- sanoa Sariolaksi,

nousi melkoinen meteli,

- kauhea (puna)kapina:

jos ei miellytä Kerava,

- muuta täältä, mies munaton!


Silti rohkenen sanoa

tuoda tälle tunkiolle

sen mitä tuli minulle

vastaan varhaislenkilläni,

- jalan hiljaa käydessäni,

sen mitä mä muuttajana,

junan tuomana, tajusin,

- ajattelin, näin, kuvasin!


Vesijälki asfaltilla;

sehän on kuin kuulu sirppi,

missä lienee sen kaveri,

- työläisen leka, vasara!


Käpy, alla kuusen, männyn;

käpykaarti, muut sodassa,

- isänmaa, hätä, pelastus!


Sirkusmarkkinat ovella;

pelit, vehkeet aivan kohta

- tuovat riemua, iloa.

Sariola liekö kelpo,

- josko kelpaa ei Kerava!


Lato, vanha ja väsynyt,

katto sen on puolikaari,

- sateenkaari ylösalaisin!


Vihersyystä, ansiosta

koneet ruostuvat pihalla!

Maatalous on jo kuralla,

- kuin lie kaupungin talous!


Alana kun on pelkkä aari,

- hehtaarin sadasosanen,

tiloista liki jokainen

kukoistaa tosi somasti

- ”kylän” vuokraviljelmillä!


Kivisillan tietämillä,

- keskellä melun, metelin,

ikivanha kulkuneuvo

- joskus nostettu joesta,

viettää ehtoisaa eloa

- kenties vuotta kahdeksatta!


Puinen silta, suon ylitse,

- leveämpi pitkospuita,

houkuttelee kulkijoita:

katso kaupungin parasta,

vettä, lampea isoa,

sorsia sukeltavia,

nauti hetki hiljaisuutta,

unohda paha olosi,

julkisuuden julmat herjat,

Ollilasta katsottuna

- Kerava on kaunis ja ihana!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti