Kaukana on leikki tästä,
- tarinastani tylystä;
totta tuskin toinen puoli,
- totuutta ei kestä toinen!
Valtakunnan pääjuristi,
- syyttäjä, viranomainen,
tutkaili vihapuhetta,
(jota lain ei määritelty,
pykälillä pystyyn pantu),
kapakassa konsa kuuli,
että kerran kauan sitten,
- joskus aikojen alussa,
Kalevi Keravalainen,
- Väinämöiseksi nimetty,
kovin kirjoitti, kirosi
rivillä, jopa parilla,
koko kansan hallituksen,
hirmuisen hyväntekijän,
- turvetuotannon tuhosta!
Valtakunnan pääjuristi,
- syyttäjä, viranomainen,
käräjille kutsui kurjan
- eteen pöydän leivättömän!
Kalevi Keravalainen,
- Väinämöiseksi nimetty,
esiin kaivoi kainalosta
kirjan oudon, kummallisen,
luki siitä riimejänsä,
luki laisin lausumatta
runon, kaksi, kolme, neljä,
- jopa seitsemän tuhatta!
Kysyi tuomari lopulta,
- kuulijoiden nuokkuessa,
vieläkö sä kurja aiot
loputkin lukea meille,
- viimeiset, ne viisitoista,
miksi kiusaat katsojia,
- lehdistöä, tuomareita!
Kalevi Keravalainen,
- Väinämöiseksi nimetty,
lausui, lausahti, hymähti;
tärkeä on tieto teille,
kokonaisuus kullan väärtti,
eikä vainen lause yksi,
- irti kirjasta repäisty!
Konsa kiinni kannet kirjan,
valamiehistö herännyt,
tuli turjan tuomioksi,
- tuon ketkun keravalaisen:
Käsiraudat oitis irti,
vapaana sä kulje taasen
jalan käyden taikka juosten,
- Sammatista Uhtualle!
Syyttäjä sanon sinulle;
ällös pienestä pahastu,
tartu toimeen sitten vasta,
kun sä tunnet kirjan tekstin,
- kokonaan, ei vain osaksi!
Kapakat sä kaukaa kierrä,
- vaikka raitis mies oletkin,
ällös usko oikopäätä
juoruja, pahaa puhetta,
- viinahöyrysyytöksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti