Anna meidän kestää kaikki!

Kaukana on leikki tästä,

- tarinastani tylystä;

totta tuskin toinen puoli,

- totuutta ei kestä toinen!

Tässä jos totuuden siemen,

Hesaria kiitän siitä,

- Ismon annista iloitsen!

Paavo, suuri suomalainen,

- sankari omahyväinen,

(kyse lain ei Lipposesta,

- puhumatta Väyrysestä),

kirjan itsestä tekaisi,

hullutteli Huuhkajista,

- politiikan kiemuroista!

Kalevaksi käännettynä,

- paranneltuna hitusen,

oli kirjalla nimenä,

- Kestää kai se melkein kaiken!

Stadionin mä remontoin,

moderniksi sen rakensin,

- politikoin kuntoon kurjan!

Rahaa säästin, ja kulutin,

tuhlasin tuhottomasti,

- yli kaiken ymmärryksen!

Ee-äM-taiston tuoksinassa,

- karsintakisan kulussa,

voittoon Huuhkajat viritin,

katsomostani opastin,

- palkitsin kisalipulla,

kun ei valmennuspomosta,

- Mixusta, mihinkään ollut!

Takaan voimalla vasurin;

aikana elinikäni

Huuhkajat, tuo pöllö parhain,

voittaa loppuottelussa,

- ÄM-äM-taiston tuoksinassa,

stadin, mun stadionilla

- rakkaan veljensä Venäjän!

Minä itse, meikäläinen,

- tsaarina vasuri-Suomen,

pytyn parhaalle ojennan!

Molemmilla korvillani

kuuntelen Palefacea,

- Maammelaulun räppäämistä!

Taiston jälkimainingeissa

lailla Paavoista somimman,

Pesusienen, mä imaisen,

otan reilusti olutta!

Jälkikirjoitus kipakka;

Jos ei jostain kumman syystä

kunniaa minulle suoda,

Ladan potkin littanaksi,

- siihen kiukkuni sijoitan!