Saska
Kelpo Saarikoski
parasta
pani kynällä,
Hesarissa
helskytteli,
sydämellä
suurimmalla
sunnuntaina
selvitteli
-
meidän ihmisten pahuutta,
puhui
pitkään hukkuneista
Suomenlahden
rantamilla,
Länsi-
eli Itämerellä,
tuoreista
tapahtumista
-
kaukana Välimerellä!
Silmään
sai tipan minulle!
Paeta
moni yritti,
venäläistä
”veljeänsä”,
”sisartansa”
saksalaista,
Svea-mamman
helman alle,
veneellä
mitättömällä,
-
ruostuneella rakkineella;
meren
helmaan vaipui heistä
-
jopa yksi kymmenestä!
Silmään
sai tipan minulle!
Saska
Kelpo Saarikoski
parasta
pani kynällä,
muisti
vuotta neljäneljä
-
Ihantalaa ja Talia,
jos
ei siellä Suomi-poika
kovin
oisi vastaan pannut,
-
torjunut vihollismiestä,
oisi
varmaan Pohjanlahti,
tuhat
uhria ominut,
-
kerrottuna kymmenellä!
Silmään
sai tipan minulle!
Siitä
mieleeni palasi
elokuinen
puolipäivä,
sysimusta
muistomerkki,
Tallinna,
tuhat nimeä,
taikka
joutuin laskemalla
kaksi
kymmentä tuhatta;
kommunismin
uhrijoukko,
-
Virosta pakolla viety!
Silmään
sai tipan minulle!
Muistin
kuinka kurja kuljin
läpi
mustan muistomerkin
-
hitaasti, hiki hatussa;
keskellä
ylämäkeä
kaukaa
näin jotain punaista,
ruusun,
muistolle jokaisen,
-
viattoman lampaan, uhrin!
Valtoimenaan
vieri virta,
-
kyynelvirta poskipäillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti