Rakas
veljemme Venäjä,
-
vaka vanha vainolainen,
ystävä
iänikuinen,
herra,
ylhäisyys, toveri,
taasen
jatkaa taistelua,
tällä
kertaa, ei aseilla,
-
ei miekalla, vaan sanoilla!
Äsken
ystävä, toveri,
”löysi”
arvon arkistosta
”tietoja”
ihan omia,
kuinka
Suomi, valloittaja,
vangit
leireihin pakotti,
tappoi
vanhukset ja lapset,
-
sairauksilla, nälällä,
kansanmurha
mielessänsä
jätti
kurjat hoitamatta,
kaihtanut
ei Karjalassa
-
tutkimatta surmaamista!
Mitä
tästä nyt sanoisi,
”löytöä”
tovin kehuisi!
Konsa
viime ponnistelu,
-
Sandarmoh, sen ”tutkimukset”
kääntyivät
vesiperäksi,
saataman
piti tilalle,
jotain
jotta suomalaisen
nurjan
naapurin, siis tsuhnan,
-
”hirttää” voisi julkisesti,
jotta
iskä Aurinkoinen,
Stalin,
hetkessä olisi
-
pulmustakin puhtoisempi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti