tiensä
kirkolle kivinen;
mieheltä
on maine mennyt,
kultaiset
ajat ohitse,
kuninkaaksi
kukkulalle
miehen
vaikea kavuta,
potkut
kun sai puolueesta
-
siis siitä ikiomasta,
eikä
vanhakaan välitä
kunniapuhepomosta;
oli
liikaa irtiotto,
kahden
tuolin kampanjointi,
-
yhtäaikainen yritys!
Lohdutussana
lopuksi
-
melkoiselle marttyyrille:
Voi
sinua, Paavo-parka,
sääliksi
mun käy sinua,
historiasi
on hieno;
olet
ollut aikoinasi
ministeri
mittavainen,
Mäntyniemeen
melkein pääsit,
-
Euroopan liki omistit!
Jos
sä suuri sankarimme,
ikiaikojen
inehmo,
olisit
ajoissa jäänyt
-
eläkkeelle ansaitulle,
koko
kurja Suomen kansa
katsoisi
sua ylöspäin,
-
jopa patsaan pystyttäisi!
Mieti
miesi mielessäsi,
liekö
myöhäistä se vielä;
harkitse
tosi vakaasti,
voisitko
pelastaa vielä
maineesta
mahtavasta,
-
entisestä, ees jotakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti