Kiitosruno / Keravan Urheilugaala!

Puolesta koko porukan,

minä mies, liki mitätön,

Kalevi Keravalainen,

Väinämöiseksi sanottu,

kunnian sain kohtuudella,

kiittää, jopa kehua,

- pientä, suurta kaupunkia:

Keravalle tässä kiitos,

- niiaus, pokkaus, kumarrus,

konsa kaupunki korea,

pieni, suuri, pippurinen,

muisti meitä liikkujia,

kelpo seuratoimijoita,

sihteereitä, johtajia,

rahasalkun vartijoita,

pyykkääjiä, paistajia,

vankkaa valmennusväkeä,

oivaa Liikuntatukea,

vuosikymmenpuurtajia,

tämän vuoden henkilöä,

- vapaaehtoista vasiten,

tämän vuoden sankareita,

nuoria ja nuorempia,

- minua, ikääntyväistä!

Paljon on virrannut hikeä,

verta, tuskaa, kyyneleitä,

valunut myös poskipäissä

usea ilonpisara,

ennen kuin on kenkään meistä

kuullut tästä kunniasta,

astunut lavalle tälle,

saanut hetken herkutella

ennen uutta uhrausta,

pahimmoista ponnistusta!

Saanen toivoa mä tässä,

että jotkut, parhaat meistä,

joskus vielä aikaa myöden

arvokkaina aikuisina

palaavat lavalle tälle

heittäjinä, hyppääjinä,

uimareina, juoksijoina,

pikkumustan, reikäpallon

joukkueensa priimuksina;

pahaksi en mä panisi

vaikka vainen voittoisina,

yksilöinä, joukkueina,

olympiasankareina,

- lajina mikä tahansa!

Pahaksi en mä panisi,

vaikka kaikki kuulijoista

- kelpo kaupungin lisäksi,

sieltä penkeiltä, perältä,

tukisivat tarmokkaasti,

henkisesti ja rahalla,

- näitä äsken palkittuja!

Mutta, mutta muistakaatte,

mitään tarvitse en itse,

- minä, vanha, vain kävelen!

Ja vielä ihan lopuksi

puolesta koko porukan,

Keravalle tässä kiitos,

- niiaus, pokkaus, kumarrus!