Puhe ja torikokous!

Joka neljäs suomalainen,

persu, kokkari, demari,

vassari, viherpipero,

svenski, kristitty, kepuli,

toveri ja taistolainen

istui ääressä ämyrin,

peeceen ja television,

hiljaa kuunteli, kirosi,

ylisteli, ihmetteli,

konsa uusi ärjy äijä,

keisari Juha Sipilä,

huolimatta haukunnasta,

Urho Kekkosen ”kehusta”,

ajan vanhan vaalinnasta,

esiin astui urheasti,

puhui suoraan kansallensa

- siis vailla välikäsiä!

Suuri joukko suomalainen,

poliittisperäinen sakki,

joka konsaan lain ei pääse,

- paitsi pienenä osana

joskus vaaliväittelyssä

eteen yhtä suuren joukon,

kiukutteli ja kirosi,

taivalsi toria kohti,

- toimi torvena perillä?

Ärähti Lyly tylysti:

Julkimo Juha Sipilä

mitään uutta ei avannut,

- viittä ”penniä” perunut.

Lylyn lailla Antti Lindtman

kauhisteli ja kirosi:

Puuttui urholta avaus,

- puhe pettymys peräti!

Avarampi toinen Antti,

Palola sukunimeltä:

Sipilän puhe vetosi,

- sovitteleva sanansa!

Kolmas Antti, arvon Rinne

vaiennettiin hiljaiseksi;

Hesarissa herraselta

- mitään eilen ei kysytty.

Mitä mieleen jäi minulle

puheesta Juha Sipilän?

Me tosi ”oudot” suomalaiset

toimimme ja työtä teemme,

ennemmin kuin paasailemme

- mitään ilmanaikaisia!

Merkitsevämpi on meille

ryhdikäs kädenpuristus,

kuin on tiukka, pilkuntarkka

- sopimus satasivuinen!

Jälkikirjoitus kipakka:

Liekö ollut verrokkina

perjantain torikokous

sekä vielä viimeisenä

- Kataisen hallitussopimus!