Omastani
pois en anna,
Sipiläksi
en sikiä,
ketään
päästä kellariini,
pakolaista,
muukalaista,
ullakolle
en asuta,
maahanmuuttajamamuille
jaa
en muitakaan tiloja,
totesi
kysyttäessä,
vastasi
liki väkisin,
Antti,
miesi Mäntsälästä.
Jatkoi
kurja kuiskaellen:
Varaa
totta kai olisi,
puutetta
lain ei minulla,
-
köyhälistöön kun en kuulu!
Sitten
äänensä kohosi,
mies
toi julki, tiettäväksi:
Peruste
hyvä on mulla;
kotoutus
ei onnistuisi,
konsa
pois olen kotoa,
siellä
käyn vain kääntymässä,
kierrän
maata, kekkereitä,
Suomen
valtion varoilla
väkemme
vähäosaisen
edustajana
elelen.
Sitten
Antilla välähti,
-
elämässä ensi kerran?
Puhkui
miesi ponnekkaana:
Vanhan
polvemme peruja
meillä
lienee tässä maassa
tyhjinä
ja käyttämättä
punamaalein
maalattuja
satoja
ökytiloja,
-
siis taloja työväkisten.
Niistä
luopua mä voisin,
poissa
kun ei se minulta,
tuskin
myöskään puolueelta,
-
väeltä vähenevältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti