Kivikausi
koittaa kohta,
sivistynyt
seurakunta,
-
hyvinvointiyhteiskunta,
palaa
kauas aikain taakse,
konsa
tällä tietämällä
ovat
kohta kaikkialla
kirottuja
kirjainmerkit,
-
ne äidinmaidosta omitut,
kirjoittaa
ei kenkään taida,
-
kuvamerkit kunniassa.
Konsa
järki taas sulanut,
ehkä
joskus koittaa aika,
-
perästä tuhannen vuoden,
jälkeen
kolmen jäisen kauden,
-
kasvihuonekaasutusten,
jolloin
arvon aivoriihi,
uros,
neitonen nerokas,
keksii
taasen kirjainmerkit,
historiaan
saa nimensä,
-
Nobel-palkinnon lisäksi.
Silloin
surku Suomenmaassa
kiekuu
taasen aapiskukko,
laulaa
laulun lapsosille
aasta
aivan ööhön asti!
Maailma
on mallillansa,
-
ei enää takapajula!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti