kera
Saulin sinnitteli,
Salon
maille matkaeli,
viipyi
hetken tyylityttö
Sauli
Suuren kultamailla,
kultansa
kotikylässä,
– syntymäkotikylässä,
rahvaan
joukossa ravasi,
torikahvit
kurkkuun kaasi,
– koko
kansansa lumosi.
Samaan
aikaan ”sattumoisin”
Hausjärven
jämerä likka,
Vicki
Koskela kuleksi,
torin
kulmalla kuleksi,
kutsui
kurja nuorta naista
todella
edustavaksi,
mannekiiniksi
manasi,
kansakunnan
kauneimmaksi
vaateviejäksi
vikisi.
Saapa
nähdä ”sattumoisin”,
ovi
onko jo avoinna,
– linnankutsu
kuultavissa!
Ken
lienee tämä kehuja,
kuka
kurja kulkurimme,
miksi
outo on nimensä?
Tässä
tyttösen tarina:
Orvokiksi
kastoi pappi,
kukkaseksi
kuulutteli,
– Vicki
vain lyhenne siitä.
Ikää
konsa hieman karttui,
Hausjärven
tomera tyttö
kiersi
maita mantereita,
Amerikkaa,
Aasiata.
Siksi
tyttönen, kehuja,
Salon
keskustan asukki,
kahden
maan on kansalainen.
Toinen
niistä on Kanada,
toinen
taasen vanha tuttu;
– paluumuuton
myötä Suomi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti