Kolmen keisarin perintö

Vuosikymmenten kulussa

– jälkeen ”kurjan” Kekkos-kauden,

eli Suomi onnessansa,

vaurastui jo valtakunta;

hyvin kaikki Suomenmaassa!

Mutta, mutta miettikäämme,

miksi näin nyt, siis nykyisin?

Kukaan puutu, ei välitä,

vaikka vaanii huumehörhö,

– vaikka toinen tappaa toisen.

Paras naapuri on kuollut,

– mekasta ei muumiona.

Ahneus ei ole häpeä,

pikavippikään pahasta,

– köyhiä saa nyt kupata.

Ajan menneen arka aihe,

huutolaisuus – taas elossa,

muuttunut vain muoto muuksi,

– kirotuksi kilpailuksi.

Lukutaito on lamassa,

ymmärrys, äly ei riitä,

– maalaisjärki nyt jätetty.

Lähikoulu, se kamala,

– kiinnosta ei hyväosaista,

syrjäseudun pienkylillä

taas se kaukana – pakosta.

Täisauna takaisin saatu,

– pula suuri saippuasta?

Pirtti entistä parempi,

komeampi, korkeampi;

– savu korvattu homeella!

Kaikki kaupan on rahasta,

– oikeastaan sen pulasta:

tyhjänä on tykkänänsä

varuskunta, tehdashalli,

koulu, pappila ja – kirkko.

Konsa auottu aviisi,

luettu läpi Hesari,

vanha herra haudassansa

kääntyi kerran, kääntyi toisen,

sylki suunsa puhtoiseksi:

Te, te taatanan tunarit,

ettekö edes häpeä,

– syytä ainakin olisi!