Sadan päivän päästä vasta!

Sadan päivän päästä vasta

vastassa on hyökkääjällä

täällä surku Suomenmaassa

asemies-reserviläinen,

joukko kelpo koulutettu,

jos muutu ei laki, asetus!

Äkin josko hyökkää konna,

ystävä isoväkinen,

turjaa silloin torjumassa

kapu, muutama alokas,

ellei sitten höökipäivä

satu vielä sunnuntaiksi,

jolloin vastassa on vainen

päivystäjä, putkalaiset!

Onneksi heräsi Jussi,

Niinistö äkin älähti:

Nyt on pieni toivo että

ennen maamme miehitystä

muuttuisi laki, asetus;

viikossa reservi oisi

varalta aseissa, valmis!

Voi noita mamu-Ladoja!

Voi noita mamu-Ladoja;

satoja tulossa niitä

- lahjana veli-Venäjän

polo pohjoisen kylille,

riesaksi raja-asemain

- Raja-Joosepin ja Sallan.

Vastavuoroon eikö Suomi

Venäjälle viedä voisi

- hyvän tahtonsa eleenä

jotain meille tarpeetonta!

Jugend konsa ”korvaamaton”!

Jugend konsa ”korvaamaton”,

hissitön talo hikinen

vanhuksille olkoon kelpo,

vammaisillekin sopiva,

lausuu puolileikillänsä

lautakunta ja museo!

Vitsi, vitsi; tyrmää täysin

asukkaiden ehdotuksen

saada pientä helpotusta

arkisen elon oloihin,

viime vuosien varalle!

Turvapaikkahinkujia

Turvapaikkahinkujia

lumenluontiin ei voi panna

laki kun on vaatimassa

heiltä turvakoulutusta

käytössä kolan, lapion

ennen töihin tarttumista!

Voi pyhä byrokratia!

Mistä mieleen jäi Kalevi!

Armon vuonna viisikuusi

noilla Hausjärven turuilla,

kirkon vieressä vasiten,

kansakoulun neljännellä

kymmenvuotias Kalevi,

luokan nuorin lapsukainen

eväitä sai Esteriltä,

opin oivan Auramolta.

Sitten tiensä erkanivat

- jopa vuosikymmeniksi;

Keravalla tunki toinen,

Tuusulaan taas päätyi toinen.

Kolmastoista tammikuuta

vuonna yhdeksän ja kuusi

Kalevi Keravalainen

aikamieheksi eteni,

tasan täytti tarkallensa

viisi – vuosikymmeniä.

Arvon rouva Raitalalta,

- Esteri etunimeltä,

Keravalle saapui kirje,

- tuli kortti Tuusulasta:

Olet varmaan vanha tuttu

- kansakoulumme ajalta.

Olet taajaan kirjoitellut

kelpo Keskarin sivuille.

Lehdestä näin mä kuvasi,

sinut tunnistin mä siitä!

Luuriin tarrasi Kalevi,

sopi Tusby-vierailusta,

tapasi opettajansa

- takaa vuosikymmenien!

Taasen tiensä erkanivat

- vuosiksi tosi useiksi.

Armon vuonna kuusitoista,

kolmastoista tammikuuta,

- keskellä minikemuja,

keravaisessa kodissa

kännykkä äkin kilahti,

tekstiviestiä välitti:

Känny viestinä välitti

onnittelut Esteriltä,

arvon rouva Raitalalta,

- Auramo omaa sukua!

Vaka vanha vääräleuka,

Kalevi Keravalainen

ilahtui ikihyväksi,

soitti Tuusulan turuille:

Vieläkin minua muistat!

Keravalle tänne tullos,

tule pienille pidoille,

- kahville ja piirakalle,

luo vaimoni ja poikieni

seuraksi sisarenikin!

Olethan sä onnen tuoja,

ikuinen ilonpisara!

Äkin saapui Esterini,

Orkidea-oksan antoi,

minä melkein kyynelsilmin,

kera mun opettajani,

aikaa vanhaa arvaelin,

- kiittelin tosi kivaksi!

Vähänläntä muu väkeni

katseli ”kateellisena”,

pyörein silmin ihmetteli,

mitä koulussa tapahtui,

kaukaa Hausjärvi-ajoilta

- mistä mieleen jäi Kalevi!

Yksi arvaus on tässä:

Sama kampaus on noilla;

Kalevilla, Esterillä

armon vuonna viisikuusi

- ainakin valokuvassa!

Tammikuu liki lihaton!

Oi sinä heteroherra,

surku miesi suomalainen,

vietä vuonna kuusitoista

tammikuu liki lihaton,

joka päivä joltisenkin

tunge suuhusi surutta

vihreä vegetaristi,

eläimiin sä ällös koske,

- anna niille oikeutta!

Mitä pahempi, sen parempi!

Kallispalkkainen kaveri,

opetusosaava oiva

armon vuonna nollaneljä

uuden määräsi ukaasin;

sotki ykkösen ja seiskan,

zetan ja numero kahden,

vaaransi, tuhosi turvan,

- oppilaiden oikeudet!

Nyt taas oikeusosaava,

kallispalkkainen kaveri

sekasotkua selasi,

koko sotkun suurenmoisen

heitti helvetin tulille!

Tullut lain ei tuomituksi

tyhmyys eikä virkaerhe;

kallispalkkainen kaveri,

opetusosaava oiva

teki työtä käskettyä,

vaihtoi fontit entisiksi,

jottei kenkään huomenissa

luule seiskaa ykköseksi,

zetaa konsaan kakkoseksi!

Mitä tästä oppiminen?

Tätä tästä oppiminen:

Tekevältä työ ei pääty,

josko korjaa virheitänsä

pitkät päivät pääksytysten,

ja jos uhka on lähellä,

uusi virhe paikallansa,

- mitä pahempi, sen parempi!