Miten sängystä herätä!

Miten sängystä herätä,

töihin päästä pirteänä!

Pomppaa pystyyn kun soi kello,

toistamiseen ällös torku!

Tai toivo valoherätys,

pikkuhiljaa kirkastuva!

Avaa ikkuna aluksi,

vaihda oksidit hapeksi!

Herättyä liiku hetki,

jumppaa, hölkkää tai kävele!

Kahvikuppiin ällös koske,

siirrä juonti tuonnemmaksi!

Aamupuurolla, rukiilla

varmista verensokeri!

Talliinsa unohda auto,

töihin pyöräile, kävele!

Ilahduta uupuneita,

näillä neuvoilla, sanoilla!

Raimo Summanen sutaisi!

Raimo Summanen sutaisi,

lipsautti päältä kielen,

nainen jos on toimittaja,

urheilusta kirjoittava,

hommaan on hänet omittu

suoraan missimittelöistä,

- ja on taito sen mukainen!

Suuttui siitä tyttökööri,

taitava ja tietäväinen;

ällös äijä sä höpise,

eihän meillä tanttasilla,

toimittajatyttösillä

ole laisin vyötäröitä,

- missimittoja isoja!

Niin kuin eilen ennustelin!

Niin kuin eilen ennustelin

Lyly, Piirainen -parista,

Piirainen oli parempi,

- SAKin keisari ja kunkku:

Lyly miesi valtaa vailla

AaYy-äijistä peräti

- jopa pahnanpohjimmainen!

Kaatoi Piirainen, se Marko,

sopimuksen, yhteiskunnan;

Lylyn Lauri hiljaa itki,

Eteläistä Rantaa syytti!

Mistä muistat miesi, nainen?

Mistä muistat miesi, nainen,

viime päivän marraskuuta,

muistatko sen pakkasista,

leudosta kesäkelistä,

postitaiston päätöksestä,

- Niemisestä, Piiraisesta?

Parempaa on syytä kaksi:

Talvitaiston alkupäivä,

- erään miehen kuolinpäivä.

Päivää ennen joulukuuta

marraskuussa, kuolon kuussa,

sovun, rauhan riemuvuonna

katsoi naapuri hyväksi

tehdä Mainilat tykeillä,

tulla Suomelle avuksi

- kera Kuusisen, aseiden.

Päivää ennen joulukuuta,

marraskuussa, kuolon kuussa,

armon vuonna viisitoista

Hannes vetreä Hynönen

isänmaansa ihmisille

- jätti jäyhät jäähyväiset.

Hannes vetreä Hynönen,

veteraani vertaa vailla,

sodan kahden konkarina

ehti viettää Suomenmaassa

satakaksi armonvuotta,

- osan alla vieraan tsaarin.

Sodan kahden kestäessä

moni kaatui viereltänsä,

- moni ystävä, toveri;

Hannes selvisi sodista,

rakensi rakasta maata,

- isänmaata innosteli.

Sitten viime vuotenansa

Hannes vetreä Hynönen

kunnian sai kutsuttuna

olla Suomen juhlavieras,

tanssahdella taitavasti

- Linnanjuhlalattialla.

Kotona kun kaatui Hannes,

sairaala oli sijansa;

siellä vietti vanha miesi,

vielä varsin virkeänä,

viime päivänsä valoisat,

tutki maailman menoa,

- rauhaa, riitoja, sotia.

Aamukahvin juotuansa

Hannes vetreä Hynönen

isänmaansa rakkaan jätti,

- kaatui saapasjalkaisena!

Hannes vetreä Hynönen,

kiitos kaikesta sinulle,

sinulle ja vastaaville

- isänmaamme ystäville!

Antaa poikien puhua!

Punavihreät vasurit

Outi, Antti, Aino-Kaisa

ryki ryhmyriväkenä;

tarkoitus on kolmikolla

panna tiukasti tilille

Alexander aikamiesi

- vasiten valehtelusta,

vaikka on tapa puhua

- muunnellusta ”tottuuvesta”!

Kova on kolmikon yritys,

ankara trion ajatus,

mutta ei muserru muuri,

kivi tuulessa tutise.

Antaa poikien puhua,

erotella yhtä miestä,

hajotella hallitusta;

vielä vinhat kolme vuotta

viekoitella kansan ääntä,

- pelkkää gallupkannatusta!

Kapina Coca-Colalla!

Konsa yksi ässämiesi,

Alexander, kahvitteli,

Linkosuolla liikuskeli,

yksi Urho Uskalias,

- ellei pelkuri peräti,

kapinoi Coca-Colalla,

kupillisen heitti kurja

- hepenille herrasmiehen.

Temppu kun oli ohitse,

kommentoi Alex somessa:

Vastustajaa kunnioita,

koita pärjätä puhuen,

ällös lain Coca-Colalla,

josko haastaa mut haluat,

tullos viivalle samalle,

- olkoon taistomme triathlon!

Kahden keisarin kapina!

Suomi seuraa suurin silmin,

silmät pyöreinä peräti,

kumpi kahdesta pahasta,

Lyly, Piirainen -parista,

kukkona on tunkiolla;

kumpi kansan keisareista,

Lauri vaiko vallan Marko,

määrää suunnan surku-Suomen!

Marko Piirainen jos kunkku,

kurjan kukkulan kuningas,

- mikä on todennäköistä,

silloin on Juha Sipilän

aivan pakko voimaan panna

kaikki kauheat lakinsa;

eikä siinä laisin auta

itku, parku, kiukuttele,

kiroilu, hammasten kiristys,

itseruoskinta, rukoilu

- Lylyn Laurin, arkkipiispan!