Keravalla kelpo tyyli!

Ennen vanhaan naapurissa,

veljemme Venäjän maassa,

kutsui kelpo kansalaista

heleänä heinäpelto

- myös sadepäivän sattuessa,

kun oli niin kirjoitettu,

paperissa painettuna

- viisivuotissuunnitteessa.

Sama tyyli on Keravan,

- toki sentään käännettynä:

Pakkaspäivän sattuessa

kenttiä ei jäädytetä,

jottei jäädy jäädyttäjä,

ettei ehdy kenttäkassa,

- juhannusta ennen ehdy!

Juoppo julkimo kovilla!

Kovilla on Suomen kansa,

- juoppo julkimo vasiten,

piti olla ottamatta,

pinnistellä jouluaatto,

- olla päivä raivoraitis!

Piti sitten vietettämän

koko tammikuu tipatta,

vielä suureni tavoite,

piti olla ottamatta,

sata päivää kännäämättä,

- koko vuosi viinasetta!

Mitäpä mies ei tekisi,

yrittäisi arvon akka,

- julkimo etunenässä,

jos vain naamansa näkyisi

Teevee yhden akkunassa,

- Pöllö-töllön Led-valoissa!

Loppukirjoitus kipakka:

Epänormaali on eppu,

tuomittu tuhon omaksi,

raakattuna rakkineeksi,

juomatta jos on oleva

- vailla viinasen kiroja,

lapsi, teini, aikamiesi

- koko ihmisen ikänsä!

Karilla Kari Mäkinen?

Karilla Kari Mäkinen,

Turun tuima arkkipiispa,

- kuusikymppinen kaveri:

Kriisissä ei Suomen kirkko

viime vuoden mittelöissä

vaikka kirkosta erosi

lähemmäs satatuhatta

- erotettujen lisäksi!

Kuulun päivän kunniaksi

- viides päivä tammikuuta,

samalla on sattumalta

Kari kaksi kuutamolla,

Järvinen kun vie väkensä

Helsingin ladun inehmot

- iltalenkkeilyn iloihin!

Hallitushalu ja Paavo!

Paavo armas Arhinbacke,

joka jätti hallituksen,

aivan arkana pakeni,

vältti vastuuta vasiten,

- katuu nyt jo päätöstänsä.

Audin penkki mielessänsä

kokoaa mies hallitusta,

turjalla on tunnuslause;

- Paavo pääministeriksi!

Kelpuuttaa mies kumppaneiksi

keskustan sekä demarit,

- kansanrintamakaverit!

Kari Antero Walesa!

Pertunmaan eto eläjä,

Kari Antero Walesa,

- Uotila omaa sukua,

täyttää tässä sunnuntaina

tasavuosikymmeniä,

- kuusi niitä on peräti,

mistä oivat onnittelut!

Kari Antero Walesa,

- Uotila omaa sukua,

ponnisteli Pertunmaalta,

pieniltä sivukyliltä,

missä armas äitimuori

kyläkoulun keittäjänä

ruokki laihat lapsukaiset,

isä raatoi metsurina

- aamut, päivät, illat, yötkin.

Kari Antero Walesa,

- Uotila omaa sukua,

kipusi minimökistä

kautta Heinolan ja Hietalahden

kansakunnan kukkulalle

- asukiksi Arkadian.

Ennen armaista eloa,

Arkadian Onnenmaata

Kari Antero Walesa,

- Uotila omaa sukua,

telakalla raatoi, runnoi,

kiukutteli ja kivitti,

Isoa Masaa avitti,

sovitteli ja pelasti

- Hietalahden kuolemalta!

Mutta, mutta muistakaamme,

taiston kaikkein ankarimman

Kari Antero Walesa,

- Uotila omaa sukua,

kävi vuonna nolla viisi

kera Kalevi Keravalaisen

Vaka Vanhan Vääräleuan

stadionin Tartanilla

kolmiottelukisassa,

kuuden kympin juoksennassa.

Taisi päivän sankarimme

Kari Antero Walesa,

- Uotila omaa sukua,

hävitä mitalla rinnan,

- samalla ajalla aivan,

vaikka kaatui Vääräleuka,

Kalevi Keravalainen

maaliviivan tuntumassa

- krampissa molemmat koivet!

Jottei ylpisty vasuri,

Kari Antero Walesa,

- Uotila omaa sukua,

pakko on minun lisätä,

- lausua sana jokunen:

Jos oli Walesa köyhä,

- alku hällä kurjanlainen,

lähti pieneltä tilalta

myös Kalevi Keravalainen;

metsuri oli isänsä,

navetassa hääri äiti,

ja mikä vielä muistettava

- vertaillessa juoksijoita

on herroilla ikäeroa

vuotta yhdeksän peräti

Kari Anteron eduksi!

Kari, onnea sinulle,

toivottaa kisa-toveri,

- kuusiyhdeksän ikäinen!

Vuoden parhaat palkittavat!

Herjaa heitteli Hesari,

Kulmapöytä kuulutteli

Vuoden tyhmimmät tekoset,

- onnettomimmat osaajat.

Oli lista ”yllättävä”:

Kokoomus sai täydet neljä;

kolme kurjaa ärrällistä

Taru, Laura, Jyrki, ynnä

yksi ärrätön, Aleksi,

- Aleksanteri Isohko.

Demareita mahtui kolme;

Erkki, Jutta, arvon Antti.

Kuvan koosta pääteltynä

tunareista surkeimpana

pääsi listalle Aleksi,

- Aleksanteri Isohko,

potra polvihousupoika,

- maalitaulu mittavainen.

”Oskari” Taru Tujunen

esitteli itseänsä

- sijan kaksi arvoisesti.

Arvon Laura lailla Hurstin

poisti köyhyyttä somasti,

- Räty Veikoksi kohosi.

Jyrki fantastic Katainen

kantoi vastuuta vasiten,

- muille maille matkaeli.

Palasi Jutaksi Jutta,

kuvatta koreili kurja,

kuten myös kalaton Antti,

köyhä, kurja pilkkipoika,

onnetonna oikoi Erkki,

- eriävä ehtoo Erkki.

Kunniaa sai kaksikkona

- Arhinbacke ja Sipilä;

Juha suunsa sulkemalla,

- Paavo silmät sikkuralla!

Räjähtävää reppu täynnä!

Uusi vuosi mielessänsä

räjähtävää reppu täynnä,

Aarrearkku kainalossa,

Jättiläispadat pivossa

keravainen kansa tunki,

Keskuskentälle kipaisi,

ampui, paukutti, tulitti,

taivaan tuuliin tyrkytteli,

koko satsin suurenmoisen.

Aamusella mies mitätön,

Kalevi Keravalainen,

kurjat pommit poistatteli,

jätökset keräsi kaikki,

jotta joskus liukuu luistin,

kentällä Keravan kelvon,

liukuu laisin törmäämättä

Aarrearkkuihin, patoihin!